Olipa kerran tyttö, joka halusi matkustaa. Neljätoistavuotiaana tyttö aloitti ranskan opiskelun, kuunteli iltakauden joululahjaksi saamaansa Patricia Kaasin c-kasettia ja haaveili Ranskasta. Kaukokaipuu oli iskenyt. Heti kynnelle kyettyään tyttö muutti suureen maailmaan, joka maalla kasvaneelle tarkoitti Pääkaupunkia. Tyttö oli varma, että lähtisi opiskelijavaihtoon heti kun mahdollista. Mutta sitten tyttö sai uuden ystäväpiirin, sukelsi täysillä opiskelijaelämään, tapasi pojan – eikä enää halunnut lähteä minnekään. Koko elämähän tapahtui sillä hetkellä Pääkaupungissa ja hän jäisi paitsi siitä kaikesta, jos lähtisi jonnekin muualle.
Sitten kävi niin, että tytön elämän yksi osa-alue meni pirstaleiksi ja yhtäkkiä ei enää ollutkaan syitä olla lähtemättä. Tyttö pakkasi omaisuutensa varastoon ja lähti kahden matkalaukun kanssa vuodeksi valtameren taakse. Sen vuoden aikana tyttö oppi, mitä on koti-ikävä. Mutta tyttö pärjäsi, takellellen kieltä, jota oli opetellut neljätoistavuotiaasta asti. Tyttö tapasi miehen, niinhän siinä aina käy. Siitä lähtien he ovat matkustelleet yhdessä.
Tyttö ei varsinaisesti ole enää tyttöiässä. Elinvuosissa ollaan tilastollisesti melkein puolivälissä jo ja ensimmäisiä harmaita hiuksia pitää nyppiä pois. Puolivälissä tyttö on myös maantieteellisesti, oman kotimaansa ja miehen kotimaan välissä. Tytölle ja miehelle Saksa on ei-kenenkään maa, jossa kotia on rakennettu jo neljä vuotta. Mutta heidän lapselleen se on synnyinmaa, kolmas kotimaa.
Puolivälissä 
Hei! Löysin blogisi ajatuksia Saksasta- blogin kommenttiboksista. Kuvasta tunnistin Landungsbrücken, joten onko näin että bloggaat Hampurista? Olen itse näet Hampurissa nyt vuoden opiskelemassa ja tämä sinun blogisi on ensimmäinen omani lisäksi, jonka olen löytänyt (tarkoitan siis suomalaista hampurilaisblogia 😉 Kirjoitan itse osoitteessa http://cherrymarja.wordpress.com Voi tätä pienen pientä maailma…
TykkääTykkää
Kyllä, Hampurissahan minä! Kiva kun on muitakin tässä kaupungissa ja tästä kaupungista kirjoittavia 🙂
TykkääTykkää
Niinpä! Ilmeisesti Hampurissa kuitenkin ihan jonkinmoinen suomalaisyhteisökin on, en vain ole (ainakaan vielä) juurikaan asiaan perehtynyt. Tai no, merimieskirkolla olen joskus käynyt saunassa 😉 Missä päin kaupunkia asustelet?
TykkääTykkää
Täällä on suomalaisia vaikka kuinka, omakin kaveripiiri on oikeastaan melkein pelkästään suomalaisia 🙂 Merimieskirkko on hyvä kohtaamispaikka. Asun Eimsbüttelissä, missä itse?
TykkääTykkää
No varmasti, ollaan kuitenkin niin ”lähellä” Suomea että ihme jos ei olisi! Mulla on ajatus olla täällä luultavasti vain vuosi, joten en ole kokenut tarvetta hakeutua suomalaisten seuraan, ennemminkin yritän tutustua saksalaisiin. Asun itse mieheni kanssa Bergedorfin suunnalla, hain asuntoa Unin sijainnin perusteella.
TykkääTykkää