Ulkosuomalaisen tarina: Vuokko Stavangerista

Vuokko

1) Kuka olet ja mitä teet?
Olen Vuokko Dahle, 38-vuotias syöpäsairaanhoitaja ja elokuussa kolme vuotta täyttävän pikkupojan äiti.

2) Miten päädyit Norjaan?
Päädyin Norjaan seikkailun- ja työtilanteen vuoksi. Suomessa vuonna 2002 oli todella huono tilanne sairaanhoitajille saada vakituista työpaikkaa. Lisäksi parempi palkka ja työolot houkuttivat. Tuli kuin tilauksesta Tehy-lehdessä ollut ilmoitus norjankielen kurssista sairaanhoitajille, joka oli lisäksi maksuton ja järjestettiin Jyväskylässä, missä silloin asuin. Tarkoitus oli olla vuosi, jotta saisin tuotua ostamani verovapaan auton Suomeen, mutta jotenkin vuoden jälkeen tuntui siltä, että en ollut vielä valmis palaamaan. Ja sitten tietysti tapasin tulevan mieheni ja loppu onkin historiaa 😉

3) Mitkä asiat aluksi yllättivät, oudoksuttivat tai ärsyttivät uudessa kotimaassasi?
Luulin, että Norja olisi enemmän samankaltainen kuin Suomi, ovathan molemmat pohjoismaita. Yllätyksiä ei suuremmin ollut, hintataso tietysti aluksi järkytti, ja byrokratian hitaus. Minulta meni 10 viikkoa, ennen kuin sain sosiaaliturvatunnuksen. Ilman tunnusta en saanut esim. pankkitiliä auki, ja siten en myöskään palkkaa. Onneksi työnantaja oli tosi joustava, ja sain sitten ensimmäisen palkkani heti pankkitilin aukaistuani, eikä siis tarvinnut odottaa seuraavaan viralliseen palkanmaksupäivään.

Minua lähinnä oudoksutti ihmisten tapa matkustaa juhlapyhiksi. Ensimmäisenä pääsiäisenä täällä ihmettelin, missä kaikki ovat, ja pitäisi minunkin olla siellä. Kaupunki oli ihan autio, kaikki olivat lähteneet vuorille hiihtämään. Muutenkin täällä arvostetaan vapaa-aikaa huomattavasti Suomea enemmän, mikä myöskin näkyy omassa työssäni. Suomessa minulla olisi vapaata joka kolmas viikonloppu, täällä teen töitä joka kolmas viikonloppu. Muutama ruokayllärikin on tullut vastaan, vaikka kaikkiruokainen olenkin. Lammasta täällä länsirannikolla syödään paljon, ja täällä se myös maistuu hyvältä. Olin vissiin Suomessa syönyt vain vanhaa uusiseelantilaista.

Ärsyttäviä juttuja on ne samat, kuin alussakin. Ruokakaupat ovat numero yksi. Valikoima on Suomeen ja moneen muuhun maahan verrattuna onneton. Syynä norjalaisten halu suojella markkinoitaan. Norjahan ei kuulu EU:hun ja voi siten säännöstellä tuontiaa kovilla tulleilla. Esim. tuontijuustot maksavat PALJON. Lisäksi ärsyttää norjalaisten leväperäisyys monessa asiassa. Suomalaisena olen tottunut, että sopimukset pidetään ja ilmestytään paikalle ajoissa. Myös siisteydessä ei olla niin nuukia, näkisipä joku, miltä sairaalan henkilökunnan käyttämissä tiloissa välillä näyttää.. Ja äitinä ärsyttää, että päiväkodeissa ei tarjoilla lämmintä ruokaa, eikä suuremmassa osassa ole makuumahdollisuutta muualla kuin vaunuissa ulkona. Koulusysteemi myös hieman pelottaa, täällä pääpaino on viihtyvyydellä, ei niinkään sillä, mitä siellä opitaan. Ei ihme, ettei Norja pärjääkään kansainvälisissä mittauksissa. Ja myös koulussa pitää olla omat eväät mukana.

norja1

Lenkkipolun varrelta

4) Mitkä ovat kotikaupunkisi parhaat puolet?
Stavangerin parhaita puolia ovat viihtyisä pieni puukeskusta, johon en kyllästy koskaan. Kaupungissa on myös öljyalasta johtuen hyvin kansainvälinen ilmapiiri, ulkomaalaisia on väestöstä n 20%. Täällä on monia hyviä ravintoloita, saatiinpa tänne keväällä ensimmäinen Michelin-tähtikin. Kaupunki on pieni, eli välimatkat eivät ole pitkiä. Lentokentälle on lyhyt matka, ja varsinkin muualle Eurooppaan pääsee helposti. Täällä on myös hyvät ulkoilumahdollisuudet ihan keskustan tuntumassa. Ja meren rannalla on mukava asua näin sisämaan kasvattina.

5) Miten koet sopeutuneesi uuteen asuinmaahasi ja mitkä ovat olleet tärkeitä tekijöitä sopeutumisessa?
Koen sopeutuneeni ihan hyvin. Ehdottomasti tärkeimpänä sopeutumisessa pidän kielen hallitsemista. Paikallisia ruokia syön mielelläni, vaikken niitä itse yleensä kokkaakaan. Tunnen jo hyvin norjalaiset tavat. Sopeutumisessa auttoi myös norjalainen mies, eli pääsin sitä kautta enemmän sisälle norjalaiseen perhe-elämään ja arkeen muutenkin. Täällä on myös paljon ikäisiäni suomalaisia, jotka auttavat koti-ikävässä ja saadaan yhdessä puida tätä elämää täällä.

norja2

Näkymä olohuoneen ikkunasta

6) Pärjääkö Norjassa englannin kielellä? Kuinka vaikeaa/helppoa paikallisen kielen opetteleminen on?
Norjassa pärjää englannilla oikein hyvin. Stavangerissa vielä paremmin. Monissa ravintoloissa ei tarjoiluhenkilökunta edes osaa norjaa. Eli täällä joudun käyttämään englantia välillä siksi, että vastapuoli ei puhu norjaa. Tietääkseni kaikissa virastoissa ym. saa palvelua englanniksi. Kielen opettelussa auttoi kouluruotsi, oman lisänsä kieleen tuovat murteet, jotka saattavat poiketa huomattavasti kirjakielestä. Murretta myös kirjoitetaan esim. tekstiviestit. Täällä on kaksi virallista kieltä, ”bokmål” ja ”nynorsk”. Riippuen kunnasta, saattaa kunnan virallinen kieli olla nynorsk, jolloin kaikki viralliset tekstit on kirjoitettu sillä. Täällä käydään vähän samantyylistä keskustelua kahden kielen tarpeellisuudesta kuin Suomessa keskustellaan pakkoruotsista. Stavangerin murre on muualta tulleille usein haaste, saatetaanpa tv-ohjelmatkin tekstittää, jos joku puhuu stavangeria.

7) Kaipaatko jotain Suomesta?
Suomesta kaipaan eniten ystäviä ja perhettä. Ja sitten tulevat ruokakaupat ja ihmisten suoruus. Täällä on vähän amerikkalaisittain, eli kovasti hymyillään ja puhutaan small-talkia. Suomen kesäillat ja kunnon luminen talvi.

norja3

Stavangerin satama

8) Miten ulkomailla asuminen on muuttanut sinua?
Olen avarakatseisempi asuttuani ulkomailla ja tutustuttuani muihin kulttuureihin. Osaa arvostaa enemmän suomalaisuutta. Olen erittäin ylpeä suomalainen.

9) Miten suomalaisuus näkyy sinussa?
Vielä neljäntoista vuoden jälkeen juon edelleen Juhlamokkaa, jota sitkeästi raahaan tänne Suomesta. Kotonani on paljon suomalaisia tavaroita. Iittalaa, Arabiaa jne. En voisi koskaan kuvitella edes vaihtavani kansalaisuutta. Työkaverini pitävät suomalaisena tapanani suorapuheisuutta ja luotettavuutta. Potilaat tuntuvat antavan arvoa rehellisyydelle ja sille, että hoidan homman heti, enkä jää miettimään ja jahkailemaan. Ennen en alkanut kyynelehtiä Maamme-laulusta tai Finlandiasta, mutta nyt teen senkin.

10) Mitä vinkkejä antaisit Norjaan muuttoa suunnittelevalle?
Tänne on helppo tulla, suomalainen tutkinto on helppo hyväksyttää täällä. Työmahdollisuudet ovat hyvät, joskin tällä hetkellä on lama, joka näkyy varsinkin täällä Stavangerissa öljyn hinnan laskun takia. Onhan kaupunki Norjan öljypääkaupunki. Täällä on helppo sulautua joukkoon, koska ulkomaalaisia on muutenkin niin paljon. Kieltä kannattaa osata edes vähän ja olla rohkea puhumaan sitä, jotta oppii lisää.

11) Kerro kolme lempipaikkaasi Stavangerissa.
Keskusta, koti ja lenkkipolut tässä lähellä.

norja4

Stavangerin vanhaa puutalokeskustaa

12) Millainen prosessi oli sijaisvanhemmaksi päätyminen?
Poikamme on päätynyt meille sijaislapsena. Prosessi on tietääkseni sama kuin monessa muussa maassa. Eli ensin pitää suorittaa Pride-kurssi, jossa käydään läpi prosessia sijaisvanhemmuudesta ihan siltä tasolta alkaen, että koko oma lapsuus kaivetaan esiin ja analysoidaan. Kurssi kesti kolme tai neljä viikonloppukokoontumista, ja kotitehtävät ja keskustelut päälle. Eli prosessi oli hyvin syväluotaava ja kattava. Täällä sijaisvanhempien rekrytoinnista ja koulutuksesta vastaa Bufetat (Barne-, ungdoms- og familiedirektoratet). Eli lyhyesti: kuntien lastensuojelu huolehtii lapsista ja heidän huostaanotoistaan ja Bufetat järjestää lapsille kodin. Eli löytää ”matchin”. Meidät sijoitettiin omasta toiveestamme ns. vauvapankkiin, koska halusimme mahdollisimman pienen lapsen ja meillä ei ollut aikaisempia lapsia.

Siitä, kun meidät hyväksyttiin sijaisvanhemmiksi siihen, kun lapsi meille tuli, kesti kolme kuukautta. Poikamme muutti meille 7,5-kuukauden ikäisenä ja ”raskaus” kesti viikon. Eli aika siitä kun meille poika puhelimessa esiteltiin siihen kun hän meille muutti. Olin infonnut työnantajaani hyvissä ajoin prosessistamme, eli hänelle ei ollut yllätys, kun jäin ihan yllättäen hoitovapaalle. Oli muuten aika kiireinen viikko hommata kaikki vauvan tuloon tarpeellinen. Vauva oli jo otettu huostaan kuukautta aiemmin ja odotteli päivystävässä sijaiskodissa meille pysyvään kotiin siirtymistä.

Pojallamme on status ”pysyvästi huostaanotettu”. Eli tuomioistuin teki päätöksen pysyvästä huostaanotosta. Biologisella vanhemmalla oli mahdollisuus valittaa päätöksestä, mitä hän ei koskaan tehnyt. Poikamme tulee siis asumaan meillä kunnes on täysi-ikäinen. Olemme käynnistämässä prosessia adoptioon, mutta se vie oman aikansa. Olemme kuitenkin onnellisia siitä, että poika saa jäädä meille asumaan, eikä tarvitse elää pelossa, että joudumme hänestä luopumaan.

13) Mitä asioita haluat välittää lapsellesi suomalaisesta kulttuurista?
Poikamme on kenialaista syntyperää. Eli perheessämme asuu kolmesta erilaisesta kulttuurista tulleita. Suomalaisuudesta aion välittää hänelle tärkeimpänä kielen. Puhun hänelle vain suomea. Sitä kautta hän saa yhteyden perheeseeni ja suomenkielisiin ystäviini ja heidän lapsiinsa. Hän on myös suuri Muumi-fani ja kesällä onkin suunnitelmissa retki Muumimaailmaan. Tarjoilen myös suomalaisia ruokia kotona ja ruisleipä näyttää pojalle maistuvan erinomaisesti. Suomessa hän söisi vain pelkkää ruisleipää. Luen myös suomalaisten lastenkirjailijoiden kirjoja. Esim. Koiramäki-sarja ja Tatu ja Patu -kirjat ovat suosittuja. Tiedän, ettei pojastani koskaan tule supersuomalaista, mutta on tärkeää, että hän tietää, mistä minä tulen.