Ensitunnelmia koto-Suomesta

Olemme olleet Suomessa nyt neljä viikkoa, joista kolme viikkoa uudessa kodissa. Se alkaa olla muuten kuosissaan, mutta toki pari hassua purkamatonta laatikkoa vielä löytyy. Vaikka se, jonka kannessa lukee ”important papers”. Jotenkin vain ei jaksa tarttua vielä ”tärkeisiin papereihin”, jääkööt se odottamaan aikaa kun arki alkaa ja illat pimenevät. Osa tauluista on seinillä, osa odottelee vielä poraa ja jotakuta, joka osaa sellaista käyttää. En lakkaa ihailemasta avaraa maisemaa. Kahdeksannen kerroksen parvekkeelta näkee kauas, muun muassa nuhjuisen 60-lukulaisen osakuntatalon, jossa sijaitsi ensimmäinen Helsingin-kotini parikymmentä vuotta sitten. Tilasin lämpimiä säitä heinäkuulle, mutta tällaista kesää en olisi ikinä osannut odottaa. Helle tekee raukeaksi ja sulattaa kaiken kiireen, ajantaju on kadonnut lomaillessa. Nyt on hyvä hetki jakaa ensitunnelmia paluumuutosta. Millaisiin asioihin olen kiinnittänyt huomiota Suomessa? Mikä on ihastuttanut? Olenko jo ehtinyt kaivata jotain Hampurista? Kumpi voittaa, Saksa vai Suomi?

Oi, miten raikasta ja hyvänmakuista hanavesi onkaan! Tätä fiilistelin jo ensimmäisenä iltana hotellihuoneessa. Hampurissa käytimme kotona suodatinkannua ja vesi maistui siltikin pahalta. Ravintoloissa ei yleensä ollut mahdollista saada hanavettä, vaan vettä tilattiin pulloittain. Se maksoi jotakuinkin viisi euroa. Vesi on itse asiassa usein Saksassa kalliimpi juoma kuin olut. Tulos: Suomi 1 piste

Lennettyämme Suomeen suuntasimme ensin sukulaisten nurkkiin, sillä muuttokuorma saapui vasta viikko meidän jälkeemme. Matkalla junalle halusin poiketa ruokakaupassa. Mies nurisi, kun pysähdyin mansikoiden ääreen: ”pakkoko sinun on ostaa koko kauppa tyhjäksi, meillä on muutenkin paljon kannettavaa”. Anteeksi vain, mutta mansikat ovat pyhä asia! Vaikka olen syönyt tuoreita ja paikallisia mansikoita Saksassa toukokuusta asti, niin nyt puhuttiin vuoden ensimmäisistä suomalaisista mansikoista. Vuodessa on jo ehtinyt unohtaa, miten makea ja aromikas mansikka voikaan olla. Uusista perunoista puhumattakaan, varsinkin kun ne nostetaan suoraan pellolta pöytään. Savulohi, ruisleipä, herneet, kaikki maistui taivaalliselta. Suomalaisena minua voi toki kutsua puolueelliseksi, mutta myös romanialaisen mieheni mielestä kaupasta saa parempilaatuista ruokaa. Tulos: Suomi 1 piste

Lomalla on ollut aikaa syödä ravintoloissa. Olemme käyneet brunssilla, lounailla, illallisella ja tilanneet ruokaa kotiinkuljetuksella. Ystäväni tietävät, että olen aina valittanut, miten vaikeaa Hampurista on löytää hyviä ravintoloita. Ei siis ole mikään yllätys, että olen ollut aivan myyty Helsingin ravintolatarjonnasta. Annosten hinnat ovat toki usein muutaman euron kalliimpia täällä, mutta hinnalla saa laatua. Lounas voi jopa tulla edullisemmaksi Helsingissä, kun juomaksi ottaa pelkkää vesijohtovettä. Siinä suhteessa huomaan kuitenkin saksalaistuneeni, että ravintolaan saapuessani istun pöytään ja odotan tarjoilijaa. Useammin kuin kerran olen saanut istua tönöttää tovin, ennen kuin joku on vinkannut, että tilaukset tehdään tiskillä. Vaikea ymmärtää, miksei tilauksia voida kysyä pöydistä, kun annokset kuitenkin tuodaan pöytiin. Tulos: ruoan laadusta Suomelle 1 piste, palvelusta Saksalle 1 piste

Olin täysin ehtinyt unohtaa, miten kaikki seisahtuu Suomessa heinäkuussa. Monta kertaa olen joutunut kääntymään kannoillani, kun olen yrittänyt ravintolaan tai kahvilaan, joka onkin kesälomalla. Koko kuukauden, ihan oikeasti?? En tiedä, meneekö muiden asioiden hitaus myös heinäkuun piikkiin. Olen odotellut Kela-korttia yli kuukauden eikä asuntomme ovessa ole vieläkään meidän nimiämme. Vikailmoitukseen ei kukaan ole vaivautunut vastaamaan. Yritin myös buukata juhlatilan elokuisiin bileisiimme, mutta myös paikan varauksista vastaavat henkilöt ovat viikkokausia lomalla. Hirveästi ei myöskään herättänyt luottamusta piipahdus tulevalla työpaikallani. Koko iso talo oli hiljainen kuin huopatossutehdas. Löysin vahtimestarin ja ojensin hänelle verokorttini, joka oli käsketty tuoda heinäkuun loppuun mennessä. Hän katsoi sitä hämmentyneenä ja sanoi, että henkilöstöosastolla ei kyllä ole ketään töissä ennen elokuun toista viikkoa. Muuton jälkeenkin olen hakannut monta kertaa päätä seinään saksalaisen byrokratian kanssa, mutta siellä ei sentään tapahdu tällaista totaalihyytymistä tiettyyn vuodenaikaan. Tulos: Saksa 1 piste

Kolmen viikon aikana olen ehtinyt osallistua jo kolmeen eri sukujuhlaan. Niistä viimeisimmän yhteydessä jätimme lapsen vanhempieni luokse pariksi yöksi ja saimme viettää miehen kanssa aikaa kaksistaan helteisessä Helsingissä. Tällaista luksusta meillä ei ollut Saksassa, kaukana sukulaisten luota. Tulos: Suomi 1 piste ja sydänhymiö

Lopputulos: Suomi voittaa Saksan pistein 4-2. Vertailu ei tietenkään ollut millään tavalla objektiivinen; vastakkain ovat Helsinki, jota en ole koskaan lakannut rakastamasta ja Hampuri, johon en koskaan aivan täysin kotiutunut. On muutenkin helppoa olla onnellinen, kun elämä on lämpimiä kesäiltoja parvekkeella, mansikoita, rantasaunoja, ratikoiden kolinaa ja jäätelöä Espan puistossa. Tulen aivan varmasti taas inhoamaan marraskuun pimeyttä ja loskassa tarpomista. Mutta sekin on osa sitä, että saa olla kotona.

Advertisement