Hampuri, kotikaupunkini

En tiennyt Hampurista mitään muuta kuin Irwinin renkutuksen ”Sankt Pauli ja Reeperbahn”, kun viisi vuotta sitten lensimme miehen kanssa tutustumaan uuteen työpaikkaani ja etsimään asuntoa. Marraskuun viima oli kylmempi kuin odotin ja asuntonäyttöihin jonotettiin kadulle asti. Parhaita puoliaan kaupunki alkoi näyttää keväällä. Maaliskuussa kirsikkapuut alkoivat kukkia, takin saattoi joinakin päivinä jo heittää pois ja minulla oli vihdoin aikaa uuden työn opettelun lomassa katsella myös ympärilleni.

Hampuri on makuuni juuri sopivan kokoinen kaupunki. Se on toisaalta metropoli ja 1,7 miljoonan väkiluvullaan Saksan toiseksi suurin. Toisaalta se tuntuu hallittavammalta kuin vaikkapa Berliini. Hampuri on kuin kymmenien kodikkaiden pikkukaupunkien yhteenliittymä. Rakastan Saksassa sitä, että elävää kaupunkikulttuuria on joka puolella. Hampurissakin jokaisessa kaupunginosassa on kaikki tarvittavat palvelut pankeista, posteista, ravintoloista ja pikkukaupoista lähtien. Käyn itse asiassa aika harvoin Hampurin keskustassa, sillä siellä ei ole erityisen hyviä ruokapaikkoja ja shoppailumahdollisuudet ovat pääasiassa ketjuliikkeiden lippulaivamyymälöitä tai vaihtoehtoisesti luksusmerkkejä Neuer Wallin varrella. Kiinnostavimmat pikkuputiikit löytyvät muualta, omasta mielestäni pääasiassa akselilta Sternschanze-Eimsbüttel-Eppendorf.

Hampurista ei löydy charmanttia keskiaikaista vanhaakaupunkia, jollaisia eteläisempi Saksa on pullollaan. Kaupunki on tuhoutunut perusteellisesti ensin 1800-luvun tulipalossa ja sitten toisen maailmansodan pommituksissa. Perinteisiä puuristikkotaloja on jäljellä vain kourallinen. Tsekkaa ainakin Deichstraße, Krameramtsstuben St. Michaelis-katedraalin ympäristössä sekä Peterstraße. Keskiaikaisten korttelien sijaan kaupunki on täynnään ihania 1900-luvun alun kivitaloja. Hampuri on vanha hansakaupunki ja sen vauraus näkyy loisteliaissa vanhoissa villoissa, joita on etenkin Alster-järven ympäristössä sekä Elbchausseen varrella. Hampurissa asuu muuten enemmän miljonäärejä kuin missään muualla Saksassa. Vuokraisäntämme taitaa kuulua heidän joukkoonsa. Jugend-talojen ja villojen ohella kaupungille on tyypillistä sotien jälkeen rakennetut punatiiliset kerrostalot. Lisäksi löytyy 60-luvun betonirumiluksia, häkellyttävän paljon omakotitaloalueita ja ultramoderni, arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen HafenCity.

Yksi Hampurin parhaita puolia on vehreys. Puistoja on joka puolella ja katujen varsillakin on yleensä puita kivitalokortteleita pehmentämässä. Keskustaa myötäilee kapea mutta pitkä puisto nimeltä Planten un Blomen. Se on maastoltaan ja istutuksiltaan niin vaihtelevaa, että jopa minä joka en ole mikään viherpeukalo rakastan käyskennellä siellä ja vain katsella ympärilleni. Puiston toisessa päässä sijaitsee Hampurin kaupungn historiaa esittelevä museo ja toisessa päässä muun muassa japanilainen puutarha, iso lampi jonka rannalla voi kesäiltaisin seurata valo-suihkulähde-musiikki-showta ja suurin missään näkemäni leikkipuisto. Toinen katsastamisen arvoinen puisto on Stadtpark. Sen alueella on planetaario ja iso maauimala, Biergarten ja leikkipuisto, jossa on suuri kahluuallas. Myös suuret ulkoilmakonsertit järjestetään tässä puistossa.

Hampuri on leimallisesti kaupunki veden äärellä. On Elbe-joki ja Euroopan toiseksi suurin satama. Joskus voisin vannoa haistavani suolaisen meri-ilman, vaikka molempien merien (Pohjanmeri ja Itämeri) rantaan on satakunta kilometriä. Vanha satama-alue Landungsbrückenillä on yksi suosituimpia turistikohteita. Kävely- tai pyörälenkki Elben vartta HafenCitystä Fischmarktille tai vielä pitemmällekin on oikein suositeltavaa. Moni turisti hyppää laivaan maksulliselle satamakierrokselle (Hafenrundfahrt), mutta yhtä hyvin kaupungin liikennelaitoksen päivälipulla voi matkustaa julkisen liikenteen lautoillakin. Elben lisäksi Hampurissa on Alster-järvi ja lukematon määrä kanaaleja. Kanaaleja ja siltoja kaupungissa on kuulema enemmän kuin Venetsiassa. En ole koskaan käynyt kanaalikiertoajelulla, mutta se kiehtoisi. Toisaalta kaveriporukalla voisi myös lähteä melomaan tai suppaamaan omin päin.

Hampurin yöelämän keskus on ehdottomasti Reeperbahn. Se ei siis ole pelkästään punaisten lyhtyjen alue, vaikka onkin tunnettu bordelleistaan ja seksikaupoistaan. Prostitoidut saavat päivystää kadulla iltakahdeksan jälkeen. Heidät tunnistaa vyölaukusta ja talvisin moonbootseista. He ovat yleensä pukeutuneet järkevän lämpimästi ja siis vähemmän paljastavasti kuin monet baareihin suuntaavat bilettäjät. Alue on täynnä baareja ja tungos viikonloppuiltaisin uskomaton. Monet paikat ovat avoinna niin kauan kuin asiakkaita riittää. Sunnuntaiaamusin bileet jatkuvat baarien sulkeuduttua Fischmarktilla. Se on erikoinen yhdistelmä kreisibailaajia ja aamuvirkkuja toriostosten tekijöitä.

Ravintoloita ja kahviloita Hampurissa on pilvin pimein ja hintataso on edullinen. Olen aikamoinen foodie ja on tunnustettava, että kaupungin ruokatarjonta ei minua yleisesti ottaen miellytä. Hyvää kahvia sentään saa helposti. Hampuri oli ennen vanhaan Euroopan kahviaitta; kahvi tuotiin kaukomailta Hampurin satamaan, josta se kuljetettiin muualle Eurooppaan. Sitä perua on erikoistuminen kahvipaahtimoihin. Kahviharrastajan kannattaa vierailla ainakin Speicherstadt Kaffeeröstereissa. Oma suosikkini on piskuinen Milch Ditmar-Koel-Straßella. Pienpanimobuumi tuntuu myös Hampurissa. Pienpanimoiden oluisiin erikoistuneita kauppoja nousee kuin sieniä sateella. Viininystävälle suosittelen myymälän ja viinibaarin yhdistelmää Vineyardia, jota olen esitellyt tarkemmin viiniblogin puolella.

Ruokapaikkoja kannattaa etsiä samoista kaupunginosista, joita suosittelin shoppaamiseen, siis Sternschanze, Eimsbüttel ja Eppendorf. Sternschanze on näistä boheemein ja erityisesti opiskelijoiden suosima. Oma kotikaupunginosani Eimsbüttel tuntuu olevan nykyisin nuorten lapsiperheiden kansoittama. Leikkipuistoja on joka kulmalla, mutta niin on kahviloitakin. Eppendorf on enemmän posh. Täällä asunnot ovat hintavampia, autot hienompia ja putiikkien valikoima ajoittain kalliimpaa. Kulmakunta on yhtä kaikki ihanaa ja tunnelmallista ja metroradan alla kulkevalla katuosuudella järjestettävä viikkotori Isemarkt (tiistaisin ja torstaisin) vierailun arvoinen.

Hampurin suosituimpia nähtävyksiä taitavat olla pienoismallimaailma (Miniaturwunderland), taidemuseo, satama-alue, HafenCity ja St. Michaelis-katedraali, jonka tornista voi ihailla maisemia. Itse vien vieraani aina myös Blankeneseen, kymmenisen kilometriä kaupungin keskustasta Elben rannalla sijaitsevaan kaupunginosaan. Pienet talot, joista osa on vuosisatoja vanhoja ja ruohokattoisia on rakennettu jyrkkään rinteeseen. Sokkeloiset rappuskujat halkovat aluetta. Tunnelma täällä on uniikki.

Vuosien myötä olen tullut siihen subjektiiviseen tulokseen, että Hampuri on Saksan paras kaupunki asua. Suurkaupungissa riittää aina jotain tekemistä ja nähtävää, kotikulmat viehättävät esteettisesti ja tunnelmaltaan ja infrastruktuuri toimii. Okei, ilmasto ja sijainti voisivat olla ihanteellisempia. Hampurista ei noin vain tehdä päiväretkiä naapurimaihin (paitsi Tanskaan) ja talvi on kalsea. Onneksi kuitenkin kevät tulee aikaisin ja syksy jatkuu lämpimänä pitkään. Kyselytutkimuksetkin sen todistavat: Hampurissa ja sen naapuriosavaltioissa asuvat Saksan onnellisimmat ihmiset.

Advertisement