Vakuutusten viidakko

Saksalaiset käyttävät paljon asiantuntijapalveluita, joita Suomessa ei juuri harrasteta. Monien mielestä veroneuvojan palkkaaminen on aivan välttämätöntä (itse tosin taistelin veroilmoituksen menestyksellisesti itse kasaan). Minullakin on nykyään vakuutusmeklari. Ja uutuutena myös lakimies, johon piti turvautua juurikin vakuutusasioissa.

Kaikkein tärkein ja kaikille pakollinen vakuutus Saksassa on tietenkin sairasvakuutus (Krankenversicherung). Sairaskassa valitaan itse ja vakuutusmaksu pidätetään palkasta. Jos tuloja ei ole, voi kuulua ilmaiseksi aviopuolisonsa vakuutukseen (ja lapset vanhempiensa vakuutukseen). Työttömien ei tarvitse maksaa vakuutusmaksua, mutta tulottomat, jotka eivät saa mitään tukia, joutuvat maksamaan itse sairasvakuutuksen minimimaksun (noin 150 euroa kuukaudessa). Auton omistajan on pakko hankkia liikenneturvavakuutus (Kfz-Haftpflichtversicherung), aivan kuten Suomessakin. Näiden lisäksi on koko joukko vakuutuksia, jotka eivät ole pakollisia, mutta joita kyllä aivan välttämättöminä suositellaan.

Yksi näistä must have -vakuutuksista on yksityishenkilön vastuuvakuutus (Privathaftpflichtversicherung). Se kattaa kolmannelle osapuolelle koituvat vahingot, jotka vakuutuksen ottaja tai hänen perheenjäsenensä on tuottanut. Tämän hankin sen jälkeen, kun vähän joka puolelta toitotettiin sen tärkeyttä eikä vakuutus maksa montaa kymppiä vuodessa. En ole vielä joutunut turvautumaan siihen, mutta varsinkin lapsiperheissä voi tietenkin aina sattua ja tapahtua. Lapsi potkaisee pallon naapurin ikkunasta läpi? Ei haittaa, vastuuvakuutus kattaa.

Kovasti myös suositellaan oikeusturvavakuutusta (Rechschutszversicherung), joka kattaa mahdolliset oikeudenkäyntikulut. Sellaista minulla ei ole, mutta saattanen kyllä hankkia, etenkin kun nyt ensimmäistä kertaa tuli tarvetta lakimiehen palveluille. Muistatteko kesäisen automatkamme Italiaan, jonne nappasin lennosta vuokra-auton, kun oma koslamme kosahti lähtöpäivän aamuna? Vuokra-autoa varatessa buukkasin myös lisävakuutuksen, joka kattaa vahinkotapauksessa omavastuuosuuden. No, tietenkin autoa kolhittiin Italiassa, joten heti paluuni jälkeen täytin sähköisen vahinkoilmoituksen vakuutysyhtiölle ja skannasin mukaan kaikki ohjeiden mukaiset paperit. Aikanaan sain sähköpostia, jossa peräänkuulutettiin vielä auton korjausarviota. Siihen koko homma meinasi tyssätä. Vuorafirma ei nimittäin vastannut yhteydenottoihini ja vakuutusyhtiö pysyi tiukkana: ei korvausta ennen kyseistä paperia. Kyseenalaistin kyllä sen, mihin sitä tarvitaan, olihan minulla todiste siitä että vahinko oli tapahtunut ja vuokrafirma oli pidättänyt omavastuuosuuden luottokortiltani. Ja jos vakuutuksen piti kattaa nimenomaan omavastuu, niin miksi heitä kiinnosti tietää, kuinka paljon auton korjaaminen oikeasti tuli vuokrafirmalle maksamaan? Kun tulosta ei meinannut syntyä, niin käännyin lopulta tutun lakimiehen puoleen. Kas kummaa, johan alkoi homma edetä. Tänään sain vihdoin – 2,5 kuukauden kuluttua vahinkoilmoituksen tekemisestä – päätöksen, että koko 975 euron omavastuuosuus korvataan minulle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja lakimieskin laskutti minulta vain tunnin työn. Mutta ikinä ei tiedä, millaisista asioista tulevaisuudessa saattaa joutua tappelemaan oikeusteitse, joten oikeusturvavakuutus voisi tosiaan olla hyvä olemassa.

Ystävien kanssa tuli äskettäin puhetta siitä, että heidän miehensä ovat hommanneet henkivakuutukset. Sen tärkeyttä pohdiskeli myös Puutalobaby-blogin Krista äskettäin. Aiemmassa elämänvaiheessa ei henkivakuutus tullut mieleenkään. Mitäpä iloa jostain kertakorvaussummasta vanhemmilleni olisi ollut, jos minä olisi ottanut ja kuollut? Mutta nyt kun miettii oman perheen pärjäämistä ihan jo taloudelliselta kannalta siinä tapauksessa, että toiselle tapahtuisi jotain, niin vakuutus alkaa tuntua hyvältä ajatukselta. Eikä pelkästään kuolemantapauksen varalta, vaan myös mahdollisen työkyvyttömyyden osalta. Vakuutukset ovat aina asioita, jotka hankitaan pahimman mahdollisen skenaarion varalta. Niissä maksetaan siitä toivosta, että niihin ei tarvitsisi turvautua. Optimistinkin on syytä hyväksyä se mahdollisuus, että kaikki ei mene aina putkeen.

Mitähän seuraavaksi? Testamentti..? Hoitotestamentti..? Kertokaapa te, mitä vakuutuksia olette katsoneet tarpeellisiksi.