7 ensimmäistä työpaikkaani

Twitteristä alkunsa saanut haaste #first7jobs, jossa luetellaan seitsemän ihkaensimmäistä työsuhdetta on levinnyt nopeasti. Project Maman perunannostajaksi paljastunut Katja haastoi myös bloggaajia kirjoittamaan omat listansa. No katsotaanpas!

opintotoimistossa

Kuvan 22-vuotias on juuri astunut aikuisten arkeen ja poseeraa innokkaana toimistonsa ovella. Oli ovivalot ja kellokortit ja kaikkea.

1. Ravintoloitsija
Työurani alkoi kymmenvuotiaana komeasti yrittäjyydellä. Serkkuni oli meillä viettämässä kesälomaa ja kaipasimme jotain uutta aktiviteettia. Olin hiljattain saanut lahjaksi Aku Ankan keittokirjan ja siitä se ajatus sitten lähti: perustetaan ravintola! Kesäravintolamme nimeksi tuli Kaksi simpukkaa ja sen ruokalista koostui melko pitkälti edellämainitun keittokirjan antimista. Meillä oli tarjolla ainakin jotain keittoa, broileriruokaa ja pizzaa. Ravintolamme oli avoinna joka päivä ja pöytävarausta ei tarvittu, maineemme ei ollut vielä kiirinyt riittävän kauas. Kohtasimme yrittäjän haasteita, kuten väärennetyllä rahalla maksavia asiakkaita. Muutoin bisnesideamme oli nerokas, olimmehan ulkoistaneet raaka-ainekustannukset toisaalle (vanhemmilleni) emmekä tainneet käyttää liiemmin työtunteja myöskään keittiön siivoamiseen. Joskus kuljetin tilauksesta pizzaa myös naapurin rouvalle. Varsinaista edelläkävijyyttä, sillä kotipaikkakunnallani ei tuolloin taatusti ollut muita ravintoloita, jotk olisivat harrastaneet kotiinkuljetusta! Äitini muistelee lämmöllä tuota kesää, jolloin hänen tarvitsi herättyään van napsauttaa sormiaan ja kaksi innokasta tarjoilijaneitokaista liina käsivarrellaan säntäsi vuoteen ääreen ottamaan vastaan aamiaistilausta.

2. Isonen
Rippikoulun jälkeen toimin seuraavien kolmen vuoden aikana isosena. Se oli todennäköisesti hauskin ja huolettomin työ, jota kuvitella voi. Hengailua kesäisessä tai talvisessa leirikeskuksessa mukavien ihmisten kanssa, täysylläpito ja äänen käheäksi laulamista. Panostimme erityisellä innokkuudella iltaohjelmien sketseihin. Pienryhmän vetäminen sai olon tuntumaan tärkeältä ja aikuiselta, vaikka aikamoista opettelua se oli.

3. Puhelinmyyjä
Muuta työtä taskurahaa kaipaavalle koululaiselle ei lukukausien aikana meinannut löytyä kuin puhelinmyyjän hommat. Päädyin erääseen hyväntekeväisyysjärjestöön kaupittelemaan heidän lehteään. Olin surkea puhelinmyyjä. Lehteä ei muuten ole yhtään helpompi saada kaupaksi hyväntekeväisyystarkoituksessa, ehkäpä jopa päinvastoin kun ei voi luvata ihmisten saavan rahalleen hyvää mieltä kummoisempaa vastinetta – eivätkä kaikki suhtautuneet myötämielisesti edustamani järjestön toimintaan. Sinnittelin pari kuukautta ja podin ahdistusta ihmisten häiriköimisestä ja pärjäämättömyydestäni, kunnes otin loparit.

4. Kahvilatyöntekijä
Ollessani lukioikäinen päätti isoveljeni järjestää minulle viikon mittaisen kesätyön kotikaupungistaan Hämeenlinnasta. Hän oli itse tuolloin monialainen yrittäjä ja tunsi kaupungista suunnilleen jokaisen. Niinpä hän puhui minut erääsen keskustan kahvilaan. Viikon pari viimeistä päivää pyöritin yksinäni torin laidassa, pääkirkon juurella pientä kesäkahvilaa. Asiakkaita oli noin kaksi päivässä, mikä kertonee jotain pikkukaupungin vireydestä. Ja silloin oli vieläpä meneillään jokin suuri urheilutapahtuma, jonka varjolla minutkin oli palkittu lisätyövoimaksi. Sain moitteita liian pienestä jäätelöpallosta, mutta en ehtinyt harjoitella oikeaa otetta, kska asiakkaita oli niin olemattoman vähän. Työsuhde-etuutena sain syödä jätskilaatikon jämät. Opin myös, että seisomatyö ottaa jalkoihin. Mutta ei tässä vielä kaikki: veljeni kuskasi työelämään tutustuttamisen innossaan minut myös yhdeksi yöksi leipomoon. Minut seisotettiin linjaston päähän, jossa tehtävänä oli ottaa esille laatikko, paperoida se ja latoa siihen oikea määrä munkkeja ja toistaa kaikki satoja kertoja. Munkit polttivat näppejäni, en meinannut pysyä tahdissa ja nuo muutamat tunnit tuntuivat loppumattomilta. Näen vieläkin painajaisia munkkilinjastosta (onneksi traumaattinen kokemus ei kuitenkaan vaikuttanut munkinsyönti-intoon). Tämän jälkeen tiesin varmasti, mitä en ainakaan halua tehdä isona.

5. Hautausmaatyöntekijä
Mitä tekee kirjoitusten ja pääsykokeiden jälkeen villi ja vapaa nuori, jolla on koko elämä edessä? Viettää kesän hautausmaalla. Seuranani oli hyvä ystäväni ja silloin tällöin vähäpuheinen, kahvikuppinsa takaa jutuillemme myhäilevä haudankaivaja. Työmme oli puutarhanhoitoa ja palkkakin ihan kunnollinen. Haravoimme käytäviä, leikkasimme ruohoa, kastelimme ja hoidimme hautojen kukkaistutuksia. Luultavasti tuosta kesästä on peräisin inhoni kukkia kohtaan, joita täytyy nyppiä. Omalle parvekkeelleni ei tule yhtään nypittäviä kukkia! Työ oli fyysisempää kuin olen koskaan aiemmin tai myöhemmin tehnyt, mutta silti leppoisaa. Aurinko paistoi, me arvuuttelimme tarinoita hautakivien takana ja teimme silloin tällöin makaabereja löytöjä, luiden kappaleita siis. Ensimmäinen kokonainen palkkakuitti tuntui ansiotyöhön tottumattomalta valtavalta summalta. Seuraavan vuoden opiskelemaan lähdettyäni elinkin näillä säästöillä opintotuen ohella.

6. Tuutori
Entiselle isoselle oli luontevaa hakeutua pienryhmäohjaajan rooliin myös yliopistolla. Toimin tuutorina heti toisena opiskeluvuonnani. Sain tehtävästä yhden opintoviikon ja pienen rahallisen palkkion sekä uuden kaveriporukan. Tutorryhmäni hitsautui heti yhteen ja tapasimme toisiamme vuodesta toiseen illanviettojen merkeissä. Tämä työ ei todellakaan tuntunut työltä. Tätä nykyä olen yhden ryhmäläiseni lapsen kummi. Yksi porukasta lähti jo opiskeluaikana ulkomaille, kaksi ryhtyi myöhemmin tekemään väitöskirjaa ja yhdestä oli hilkulla tulla kansanedustaja viime vaaleissa. Pidämme monen kanssa edelleen yhteyttä ja viimeksi ryhmän ydinporukka taisi treffata neljä-viisi vuotta sitten, siis lähes 15 vuotta opintojen aloittamisen jälkeen.

7. Toimistosihteeri
Puolentoista vuoden täyspäiväisen opiskelun jälkeen totesin, että kesätöiden säästöjen lisäksi lisätienestit myös vuoden aikana olisivat pop. Sain osa-aikaisen paikan ainejärjestömme toimistosihteerinä. Kirjoitin kokouspöytäkirjoja, siivosin arkistoja (muistan tehneeni ison urakan siirtämällä vanhoja tiedostoja toimiston ikivanhasta pönttö-Macista uuteen tietokoneeseen ja pc:llä luettavaan muotoon) ja myin kurssikirjoja toimiston aukioloaikoina. Työ ei vienyt kaikkea aikaa, ympärillä pyöri opiskelujen myötä tulleita uusia kavereita ja bonuksena sain avaimet tiedekuntaan. Oli varsin luksusta kesken Mantan vappujuhlien piipahtaa vessassa kulman takana omilla avaimilla.

Seitsemän ensimmäistä duuniani olivat kaikki määräaikaisia tai osa-aikaisia hommia ja punaista lankaa niistä on vaikea hahmottaa. Mutta on toki ollut hyödyllistä kokeilla erilaisia töitä niiden pakollisten TET-harjoitteluiden lisäksi (koulun työelämään tutustumisjaksoilla olen muuten ollut mm. urheilukaupassa, ala-asteella ja paikallisradiossa). Mitä omista salaisista kansioistasi löytyy?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s