Romanian maaton kuningas

Romanian kuningatar Anne kuoli toissapäivänä. Siis kuka? Romaniahan on tasavalta! Mutta vuoteen 1947 asti maa oli kuningaskunta ja viimeisimpänä hallinnut kuningas on yhä elossa. Kuulin tästä vuonna 2008 kun vierailin Sinaiassa Pelesin kuninkaanlinnassa (noin tunnin matkan päässä Bukarestista), joka oli itse asiassa palautettu takaisin kuningasperheen hallintaan vasta kaksi vuotta aiemmin. Mutta vasta kuningattaren kuolinuutisen nähtyäni innostuin lueskelemaan enemmän Romanian kuningashuoneesta.

Moderni Romanian valtio sai syntynsä kun Moldova ja Valakia yhdistyivät vuonna 1862. Sitä seurasi sota Ottomaanien valtakuntaa vastaan ja vuonna 1877 Romania virallisesti itsenäistyi. Valtakunnan rajat tosin kasvoivat vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin maahan liitettiin Transilvania Unkarilta (josta unkarilaiset ovat edelleen kovin katkeria). Itsenäistynyt Romania julistautui kuningaskunnaksi ja sen ensimmäiseksi kuninkaaksi tuli Hohenzollern-hallitsijasukuun kuulunut saksalainen Karol I. Hän hallitsi maata kuolemaansa asti vuoteen 1914. Sen jälkeen kuninkaaksi kruunattiin Karolin veljenpoika Ferdinand I. Hänen kuoltuaan vuonna 1927 valtaistuimelle nousi yllättäen Ferdinandin 6-vuotias pojanpoika Mikael I. Ferdinandin poika, kruununprinssi Karol II oli joutunut luopumaan kruununperimysoikeudestaan naisseikkailuistaan aiheutuneiden skandaalien vuoksi. Mutta vain kolme vuotta myöhemmin Karol II palasi maahan, järjesti vallankaappauksen ja vaati kruunun takaisin itselleen. Karol II oli värikäs ja ristiriitainen persoona, joka sekaantui mielellään politiikkaan ja vuosikymmenen loppuun mennessä oli onnistunut haalimaan kaiken vallan itselleen ja muuttamaan maan perustuslain, niin että käytännössä hänestä oli tullut diktaattori.

Kun toinen maailmansota syttyi, Karol II julisti ensin maansa olevan puolueeton, mutta flirttaili silti molempiin suuntiin. Jo seuraavana vuonna Romania kuitenkin valitsi puolensa ja ryhtyi Saksan liittolaiseksi. Samoihin aikoihin Neuvostoliitto vaati Romanialta takaisin edellisessä sodassa menettämiään maa-alueita. Karol suostui vaatimukseen ja alueet luovutettiin ilman taistelua – Suomen esimerkki vastarinnasta kun ei ollut kovin rohkaiseva. Sen jälkeen myös Bulgaria ja Unkari esittivät omia aluevaatimuksiaan. Tämä romahdutti Karol II:n suosion ja kansan painostuksesta hän luopui kruunusta. Hallitsijaksi nousi jälleen Mikael I, joka oli nyt juuri ja juuri täysi-ikäinen. Karol II vietti lopun elämäänsä maanpaossa, ensin Meksikossa ja sitten Portugalissa, eikä enää koskaan nähnyt poikaansa.

Mikael I:n hallintokausi jäi lyhyeksi. Vuonna 1944 alkoi näyttää siltä, että oli vain ajan kysymys milloin Neuvostoliitto valloittaisi Romanian. Kuningas pidätytti saksanmielisen pääministerinsä ja armeijan johtajan Antonescun, joka oli muutama vuosi sitten ollut nostamassa häntä valtaan. Antonescu luovutettiin Neuvostoliittoon. Mikael vannoi nyt uskollisuutta liittoutuneille, hyväksyi heidän esittämänsä aselepovaatimuksen ja julisti sodan Saksalle. Mutta aseleposopimus edellytti, että Neuvostoliitto otti maan hallintaansa liittoutuneiden edustajana. Sodan jälkeen sekä Truman että Stalin palkitsivat Mikaelin korkeimmalla ansiomerkillä rauhan edistämisestä.

Sodan jälkeen Mikaelin oli nimitettävä maan johtoon neuvostoliittomielinen hallitus ja samalla hänen oma valtansa kaventui muodolliseksi. Syksyllä 1947 Mikael lopulta kiristettiin allekirjoittamaan kruunustaluopumisasiakirja ja hänet karkoitettiin maasta. Kommunistinen Romania oli nyt tasavalta ja sen entiseltä kuninkaalta vietiin kansalaisuus. Mikael asettui asumaan Sveitsiin ja meni naimisiin prinsessa Anne Bourbon-Parman kanssa, joka oli itsekin sukua suurimmalle osalle Euroopan kuningasperheistä. Pariskunta sai viisi tytärtä. Mikael joutui tienaamaan itse elantonsa. Hän työskenteli muun muassa koelentäjänä, pörssimeklarina ja maanviljelijänä.

Vuosi Romanian vallankumouksen jälkeen, jouluna 1990, Mikael ja muutama muu kuninkaallisen perheen jäsen pyrki Romaniaan ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin käydäkseen kotikatedraalissaan ja sukulaistensa haudalla. Heidät käännytettiin jo matkalla lentokentältä kaupunkiin. Pääsiäisenä 1992 Mikael sai vihdoin luvan vierailla maassa, mutta nähtyään millainen kansansuosio entisellä kuninkaalla oli presidentti kielsi häneltä pääsyn uudestaan. Vasta seuraavan presidentin astuttua valtaan sai Mikael kansalaisuutensa takaisin ja luvan matkustaa maahan. 2000-luvulla kuningasperhe on saanut aiempaa omaisuuttaan takaisin, muun muassa kolme linnaa. Mikael asuu nykyään osan vuodesta Sveitsissä ja osan Romaniassa.

1990-luvun lopusta lähtien Mikael on esiintynyt julkisuudessa Romaniassa ja hänellä on ollut puolivirallisia valtiollisia edustustehtäviä Romanian ulkopuolella. Kotimaassaan hän on erittäin tunnettu ja pidetty hahmo, jonka suosio ohittaa kirkkaasti poliitikot. Mikael ei ole koskaan vaatinut monarkian palauttamista, mutta on kuitenkin valmistellut muutoksen vallanperimysjärjestykseen siten, että hänen tyttärensä Margareta olisi kruununprinsessa. Sillä on tosin vain symbolinen merkitys, sillä Romania tuskin koskaan enää muuttaa valtiomuotoaan kuningaskunnaksi, vaikka monarkialla onkin oma, pieni kannattajakuntansa.

Kuningas Mikael I on nyt 94-vuotias. Hän sairastaa parantumatonta syöpää ja vetäytyi keväällä julkisuudesta terveyssyistä. Lienee vain ajan kysymys, että Romanian neljäs ja viimeinen kuningas on historiaa.