Moottoritie on kuuma

Auto oli pakattu täyteen lomamatkaa varten. Oli piknikreput, uimarenkaat ja kaikenlaista muuta sälää, jota raaskii ottaa mukaan silloin, kun matkustaa autolla. Näppäilin navigaattoriin ensimmäisen etapin osoitteen Baijerissa ja starttasin auton. Moottori käynnistyi ja ryhtyi saman tien yskimään. Moottorivalo kojelaudassa vilkutti ja piippasi jatkuvalla syötöllä. Ei auttanut muu kuin suunnata suoraan korjaamolle. Hädin tuskin saimme rullattua kolmen kilometrin matkan sinne ja jännitin koko ajan jäämmekö liikenteen tukkeeksi.

Oli selvää, että emme jatkaisi matkaa tällä autolla ainakaan samana päivänä. Mutta en halunnut peruuttaa suunnitelmiamme, joten jätin perheen korjaamon pihaan, hyppäsin itse taksiin ja lähdin metsästämään vuokra-autoa. Kaksi lähintä vuokraamoa tuotti vesiperän, joten istahdin lentokenttämetroon ja sain jo sillä välillä tehtyä puhelimellani varauksen. 2,5 tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä istuimme kaikki uudenkarheassa Skoda Octaviassa ja käänsimme nokan kohti etelää.

Auton vuokraaminen Saksassa on onneksi halpaa kuin saippua. Perheauto kahdeksi viikoksi kustansi vähän päälle 300 euroa. Vielä viiskymppiä lisää, niin myös vakuutuksen omavastuuosuuden sai pois. Olin sen suhteen kaukaa viisas, sillä auton kylkeen on jo tullut osuma toisen auton ovesta. Tietenkin, Italiassa kun ollaan. Ei auta, että itse on varovainen ja huolellinen, jos muut eivät ole sitä. 

Vuokra-auto on itse asiassa kaikin puolin parempi valinta kuin oma vanha pikku Pösömme. Tällä ei jää moottoritiellä toisten jalkoihin. Päin vastoin, kerrankin minä pääsin kokeilemaan lujaa ajamista. Pösöllä olen posottanut parhaimmillaan sataaviittäkymppiä, mutta auto tuntuu olevan silloin äärirajoillaan ja meteli on sietämätön. Skodalla saattoi liu’utella sulavasti 190 km/h. Silloin tällöin vaan, Saksassakaan eivät kaikki moottoritiet ole nopeusrajoituksettomia ja perjantaina tien päällä oli muutama muukin matkantoa hidastamassa. Miestä ilahdutti Pösöämme isompi jalkatila takana ja minua myös stereoiden Bluetooth-yhteys. Vihdoinkin pystyin kuuntelemaan musiikkia Spotifysta enkä niittä kuutta cd-levyä, jotka ovat lojuneet Pösön hanskalokerossa ainakin viimeiset kuusi vuotta. Oi, uusi Vesala!

Vuokra-auton huonoin puoli on oikeastaan se, että en taida haluta enää palata Pösön rattiin. Se on palvellut meitä uskollisesti vuodesta 2009 asti eikä ole tätä ennen jättänyt meitä tien päälle (mikä onni muuten, että auto hajosi kotona eikä jossain Italian maaseudulla!) En ole mikään autokuumeilija enkä ole siksi kokenut tarvetta vaihtaa uudempaan. Mutta nyt sain makua siitä, miltä tuntuu ajaa mukavampaa, modernimpaa ja turvallisempaa kulkupeliä. Damn! Pitääkö tässä nyt lähteä autokaupoille?

Advertisement