Kasvatuksellisia kulttuurieroja

2016-05-01 14.45.12

Iik, sokeria!

Kun tyttäremme syntyi, romanialainen anoppini lahjoitti hänelle korvakorut. Romaniassa kaikkien tyttövauvojen korvat rei’itetään pian syntymän jälkeen. Muutenhan tyttöjä ei erota pojista. Me olimme kyllä ilmaisseet jo etukäteen, että emme missään nimessä suostu moiseen, mutta anoppi varmaan arveli meidän muuttavan mielemme. Tuntui kauhistuttavalta ajatukselta tuottaa vauvalle kipua pelkän turhamaisuuden takia. Mieheni on asunut jo niin kauan poissa kotimaastaan, että hän on monilta tavoiltaan ja ajattelutavoiltaan länsimaistunut. Niinpä hän oli samaa mieltä kanssani.

Ylipäänsä suurempia törmäyksiä romanialaisen ja suomalaisen kasvatuksen välillä ei ole ilmennyt kotonamme vaan ennemmin lomilla anoppilassa. Aikana ennen lasta suhasimme taksilla joka paikkaan, koska se vaan on Romaniassa aivan käsittämättömän halpaa. Lapsen saatuamme liikkuminen vaikeutui. Eihän romanialaisissa takseissa ole mitään turvaistuimia, ei usein edes turvavöitä. Mieheni ystävä piti minua ylihysteerisena, kun emme suostuneet tulemaan heille taksilla tästä syystä lapsemme ollessa puolitoistavuotias vaan valitsimme kolmen kilometrin kävelyn lumisateessa. Lapsi syliin vaan taksissa, ei noin lyhyellä matkalla mitään tapahdu. Niin, eihän kaupungeissa tapahdu ikinä liikenneonnettomuuksia. Varsinkaan lumikeleillä, kun autoissa ei välttämättä ole talvirenkaita. Viime joululomalla marmatin miehelle rengasasiasta, kun taksi luisteli kurveissa (ollessamme matkalla kahdestaan ravintolaillalliselle, luksusta!). Mies kysyi kuskilta, että ”anteeksi, mahtaako teillä olla talvirenkaat?” ja sai vastauksesi tuhahduksen. Totta kai on, sehän on pakollista! Tosin hänellä on talvirenkaat vain takana(!!).

Korvakorujen lisäksi Romaniassa tyttölapset kuorrutetaan pinkillä, kimalteella ja tyllillä. Kitsch-estetiikka on suosiossa myös aikuisten naisten keskuudessa. Ei ole olemassa liian lyhyitä hameita tai liikaa meikkiä. Morsiamet meikataan häihin tunnistamattomiksi. Sen sain tuta, kun erehdyin menemään ennen häitämme meikattavaksi mukanani kuva haluamastani meikkityylistä. Lopputulos ei ihan vastannut käsitystäni ja kuvan mukaista viime vuosisadan puolivälin Hollywood-glamouria. Ennen häätilaisuutta kävin anoppilassa pyyhkimässä puolet silmämeikistä pois.

2014-03-12 15.58.06

Eteläisemmillä mailla unisex-väreihin puettua vauvaa luultiin AINA pojaksi

Romanialaiset ovat lapsirakasta kansaa. Jo seurustelumme alkuvaiheessa kiinnitin huomiota siihen, miten luontevasti mieheni leikki lasten kanssa. Tunteiden osoittaminen ja fyysiset hellyydenosoitukset ovat normi. Suomessa asuessamme jouduin huomauttamaan miehelle, että hän ei kerta kaikkiaan voi silittää tuntemattomien lapsien hiuksia tai joku soittaa pian poliisit. Tunnekylmyys olikin asia, joka miestäni ahdisti Suomessa. Koetin selittää, että kyllä ne tunteet voivat olla voimakkaitakin, mutta niiden ilmaisu on erilaista. Jos on kasvanut kodissa, jossa ei paljoa halailtu, niin miten se voisi olla luontevaa myöhemminkään?

Lueskelin raskaus- ja pikkulapsiaikana paljon suomalaisia vauvalehtiä, perheblogeja ja jopa niitä paljon parjattuja keskustelufoorumeitakin. Niinpä olin hyvin indoktrinoitu siihen, miten lasta hoidetaan suomalaisittain oikealla tavalla. Syötin vauvalle itse tehtyjä luomusoseita siinä järjestyksessä kuin suomalaisissa ohjeissa neuvottiin totuttamaan vauvaa eri ruoka-aineisiin. Kokeilin sormiruokailua. Nukutin lasta parvekkeella. Ruokailun suhteen höllensin normejani vasta myöhemmin. Suomessa sokeri on itse isästä perkeleestä ja sen antamista lapsille paheksutaan äänekkäästi. Saksassa päiväkodeissa tarjoillaan usein jälkiruokaa, joissakin kuulema karkkiakin. Toisaalta kaupoissa on hyvin valikoimaa sokerittomista, terveellisistä välipaloista pikkulapsille. Mies hemmottelee mielellään lasta herkuilla. Heillä on tapana käydä kahdestaan kahvilassa viikonloppuisin kun olen töissä. En jaksa murputtaa satunnaisista pullista ja jäätelöistä, mutta nalkutan kyllä siitä, kun mies ja tytär nautiskelevat yhdessä salamia. Vaikka pitäähän puoliksi romanialaisen lapsen oppia romanialaisille tavoille. Mies on itse kasvanut suurin piirtein pelkällä salamilla.

Sitten on tietysti vielä tämä saksalainen kulttuuri, jonka keskellä elämme suomalais-romanialaisessa kuplassamme. Saksalaisesta kasvatusihanteesta olen saanut jotain kuvaa päiväkodin perusteella sekä tarkkailemalla vanhempia lapsineen leikkipuistoissa. Lapsia tunnutaan kannustavan itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen. Päiväkodissa jo yksivuotiaat opetetaan tuomaan lautanen pois pöydästä ruoan jälkeen ja pyyhkimään jälkensä. Aikuiset eivät puutu lasten kaikkiin kinoihin, vaan antavat lasten selvitellä keskenään riitansa. Leikkipuistoissa vanhemmat eivät juoksentele telineiden ympärillä varmistamassa lapsen selustaa. Asenne tuntuu olevan se, että jos lapsi osaa itse kiivetä ylös, hän myös osaa tulla itse alas. Ja jos lapsi ei osaa itse kiivetä johonkin, niin häntä ei nosteta sinne. Lapsen pitää yrittää itse. Minussa taitaa olla hitunen helikopterivanhempaa, sillä lapsi yleensä vaatii minua apuun jos hän kaatuu. Päiväkodissa huikataan, että ei käynyt mitenkään, ylös vaan! Arvatkaa vaan toimiiko se, jos minä huutelen moista..?

Millaisia näkemyseroja kasvatuksessa olet itse huomannut suomalaisen ja asuinmaasi kulttuurin välillä?

Advertisements

8 thoughts on “Kasvatuksellisia kulttuurieroja

  1. Mä en oikein ole huomannut mitään dramaattisia eroja Saksan ja Suomen välillä. Enpä kyllä toisaalta ole yrittänyt niitä etsimällä etsiäkään, koska olen todennut mielenrauhalleni olevan parasta, jos en liikaa (lue: juuri yhtään) mieti kenenkään Virallisia Ja Oikeita Neuvoja. Ehkä silmiinpistävin vauvoihin / pikkulapsiin liittyvä ero, johon olen itse törmännyt (tai jonka olen ainakin itse kokenut) on suomalaisen neuvolajärjestelmän luoman kaikkitietävän auktoriteetin puuttuminen. Lastenlääkäri ei ainakaan meillä anna mitään kasvatusneuvoja ja käsittelee ravintoakin vain pikaisesti. Toki kaikenmaailman neuvoja saa halutessaan äiti-lapsi-ryhmistä tai kätilön vetämistä muista vauvatapaamisista. Sanoisin, että niitä saa jos haluaa, mutta kukaan ei tuputa sitä ainoaa totuutta samalla tavalla kuin Suomessa. Minulle tämä sopii tosi hyvin, kun taas yksi suomalainen ystäväni valitteli esikoisensa ollessa pieni, että hieman enemmän neuvomista tuntuisi kyllä kivalta. Kaikkea kun olisi pitänyt osata itse kysyä. Mutta saksalaisista kasvatusperiaatteista en oikein osaa sanoa mitään! Mikään ei ole mitä ilmeisimmin hämmästyttänyt kovasti tai pistänyt silmään.

    Heh, meilläkin isä ja poika syövät salamia 🙂 En ole jaksanut hermostua siitä enkä sokerista, koska kyllä nyt molempia silloin tällöin syöden voi luultavasti kasvaa terveeksi ja muutenkin järkeväksi aikuiseksi. Oon tämmöinen Rela-Ellu!

    Tykkää

  2. Oi kuulostaa niin Romanialaiselle, oikein ikava tuli Romaniaan😊. Meilla oli siella asuessamme hyvaksi havaitun taksikuskin numero mihin soitettiin kun taksia tarvittiin. Hanen Autossa oli talvirenkaat, turvavyot ja meidan omat turvaistuimet tarvittaessa. Ravintolaan otimme triptrapin mukaan😂😂 helpotti niin paljon ravintoloissa istumista kun oli istuin mukana ( siihen aikaan ei missaan ravintolassa ollut viela lapsille syottotuolia!!).
    Korvikset tyttovauvoille laitetaan jo synnarilla, karilot laittavat ne.
    Joskus Romanialaiset tulivat aivan liian lahelle suukottelemaan ja tyontamaan likaisia sormiaan vauvaale suuhun.. Myos meidan vaaleita poikia haluttiin aina kuvata( kuten phil&teds vaunuja, koiriamme( kultaisianoutajiamme jotka asuivat sisalla talossa eivatka haukkuneet) jne jne.

    Saksassa taytyy kylla lukea tarkkaan lastenruokien tuoteselosteet. Hipp vauvan teessakin on sokeria!
    Niihin ei todellakaan voi noin vaan luottaa( samoin kuin ei sveitsissakaan saati Romaniassa). Romaniassa myytiin hipp vauvanruokaa 4kk eteenpain jossa oli perunaa-ok, pinaattia- ei suositella alle 1v:lle, kermaa-ei alle 1:lle, suolaa!!!!

    Tykkää

    • Vauvanruokapurkkien sisältö tosiaan vaihtelee tosi paljon maasta toiseen. Romaniassa on aika heikko tarjonta valmisruoista ja ne on törkeän kalliita, harvalla paikallisella on varaa niihin, joten kysyntää ei siksi ole. Missä päin Romaniaa asuitte? Voin kuvitella, että Phil&Teds-vaunut on olleet kuin toisesta maailmasta siellä 😀

      Tykkää

  3. Loisto juttu! Hyvia ajatuksia. Itse annan suklaapalan jalkkariksi kolmivuotiaalle joka paiva 🙂 Suomessa saisin varmaan paheksuvia katseita. Aamupuuroon kuuluu banaania ja valkoinen sokeri. Valipalaksi valilla muutama sipsi, hillovoileipa tai keksi. Usko tai ala meidan 3v ei ikina syo övereitä ja sanoo kiitos ei usein herkuille. Itse koen syyksi tahan yksinkettaisesti ehdottomasti kieltokulttuurin puuttumisen :)!

    Tykkää

  4. En antanut ikinà vauvanruokapurkkeja, kaiken laitoin itse, eikà se vaivaloista ollut, sità kesti niin vàhàn aikaa. Kouluun laitoin evààt kotona, ja olin sen ihan unohtanut, mutta tytàr yksi pàivà kiitti siità etten laittanut matkaan mitààn valmiita hòttòjà. Kaksi on kasvatettu Italiassa, ja tyttònen meni parivuotiaana onnellisena laitattamaan korvanapit mummin kanssa.

    Tykkää

    • Muistan lukeneeni jonkun toisen blogista tuosta koulueväsasiasta, kuinka hänen lapsensa aina kateellisena katsoi toisten lasten suklaapatukoita sun muita herkkuja. Lapsi ei ehkä vielä siinä vaiheessa osaa arvostaa terveellisiä eväitä, mutta hyvä että sentään myöhemmin 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s