Lakanagate

Lapsuuden äänimaisemaan kuuluu erottamattomasti mankelin louskutus alakerran kodinhoitohuoneessa lauantaisin. Siellä pyörivät juuri viikatut lakanat. Viikkaamiseen jaloon taitoon minut perehdytettiin jo pienenä. Niinpä oikeaoppisen viikaamisen liikkeet ovat lihasmuistissani. Jatkoin lakanoiden viikkaamista jopa opiskelijayksiössäni, vaikka minulla ei ollut mankelia. Yksinään viikkaaminen on hieman haastavaa. Kiipesin pöydän päälle, että sain roikotettua lakanaa suorana ja käänneltyä sitä haluamallani tavalla. Sittemmin olen koulinut mieheni oikeaoppisen lakananviikkaamisen saloihin. Jossain vaiheessa jaksoin jopa silittää kaikki lakanat, mutta siitä on jo ikuisuus. Pelkällä viikkaamisellakin lakanat saa riittävän sileiksi makuuni.

Hesari nosti äskettäin viikkaushommat valokeilaan artikkelillaan Lakananveto on pohjoismainen tapa. Hihittelin jutulle lauantai-iltana taksissa kotiin palatessani. Siinä maalailtiin kuvaa koko kansakuntaa ja perheitä yhdistävästä wanhasta perinteestä. Havainnoillistajana oli sekä video että lakananvetoa tanssina esittelevä kuvasarja. Rituaaliin kuuluu myös, että toinen osapuoli dominoi. Jutun mukaan se on useimmiten nainen, mutta lapsuudenperheessäni koko lakananvetämis- ja mankelointiruljanssia hallinnoi isä. Kyllä ei sopinut lapsen haastaa isän arvovaltaa vaikkapa taittamalla lakanaa toiseen suuntaan.

Jutussa kerrotaan, että lakananveto on erityisesti Euroopan luterilaisia alueita yhdistävä tapa. Saksalaiset kuulema taittelevat lakanat samalla tavalla kuin suomalaiset. Tässä kohdin on pakko jättää eriävä mielipide: Saksassa ei nykyään myydä muita kuin muotoonommeltuja lakanoita. Niitä ei vaan voi viikata perinteisellä tavalla. Olen etsinyt kaikkialta tavallisia lakanoita, mutta tähän asti olen joutunut kuskaamaan niitä Suomesta. Hiljattain annoin periksi ja tilasin taloutemme ensimmäisen muotoonommellun lakanan. En sentään sellaista froteista hirvitystä, kompromissi suomalaisen ja saksalaisen lakanaperinteen välillä sai luvan olla muotoonommeltu puuvillasatiinilakana. Siellä se nyt lepää sängyssämme. Pakko myöntää, että se näyttää siistimmältä ja pysyy paikallaan paremmin kuin tavallinen lakana. Mutta ihmisellä on juureton olo, kun hän ei tiedä, miten lakana nyt pitäisi taitella.