Parvekepuuhia

2016-05-06 15.31.10-2

Saksan ja Suomen sääkartat ovat tänä keväänä olleet varsin samansuuntaisia. Tuli karsea takatalvi, Hampurissa sentään vain räntänä, mutta monin paikoin Euroopassa saatiin lumihuntu kukkivien puiden päälle. Sitten kylmyys perääntyi äkillisesti ja tilalle tulivat helteet. Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin ulkona ei tarvinnut lainkaan takkia. Lapsi lähti päiväkotiin kesähattu päässä ja kävin kiireesti ostamassa sille uudet sandaalit.

Terassikelit tarkoittavat, että vihdoin oli otettava itseään niskasta kiinni ja laitettava kattoterassimme kesäkuntoon. Osan pystyynkuolleista kukkien jäänteistä olinkin reippauden puuskassa kiskonut pois jo aiemmin, mutta vielä oli jäljellä kaksi murattipuskaa. Olin toiveikkaana odottanut niiden kuolleistaheräämistä. Ei ole reilua, että muratti vihertää läpi talven ja kuolee sitten keväällä. Noin vain heittää lusikan nurkkaan juuri kun pahimmasta on selvitty. Mutta kun niin menivät tekemään, niin kaikki pois vaan. Sitten multasäkki neljänteen kerrokseen. Aurinkotuoliin öljykerros. Uuden kukat laatikkoihin, tosin vain kahteen viidestä. Se kiva pieni puutarhakauppa kaupungin laitamilla, jossa olin jo tottunut asioimaan, oli mennyt konkurssiin. Hätäpäissäni haalin satunnaisia käteen osuvia kukkasia naapuruston kukkakaupasta.

2016-05-06 15.31.43

Antiviherpeukalolle parvekekukkien hankkiminen on aina tuskaista. Mikä näistä nyt pärjää aurinkoisella parvekkeella? Mitä pitää kastella paljon ja mitä vähän? Miksi ne kestävimmät kukat on myös rumimpia? Kolmen kesän kokemuksella osaan jo sanoa, mitä ainakaan ei kannata ostaa. Joskus tuli uusittua parvekekukat kolmesti saman kesän aikana. Edes ne helppohoitoisiksi väitetyt kukat eivät välttämättä pärjää minun hoidossani. Aistivat varmasti, että tuossa on ihminen, joka ei osaa mitään; kuolkaamme joukolla. Toiset taas osaavat yllättää. Kaksi vuotta sitten hankin pikkuisen ruusupuskan. Talven ajaksi unohdin sen olemassaolon ja valmistauduin jo henkisesti heittämään senkin roskiin. Hämmästykselläni ei ollut rajoja, kun se rupesi keväällä puskemaan uusia lehtiä. Kesän aikana se kasvoi niin, että on jo minun pituiseni (eli ei valtavan korkea). Ja tänä vuonna se on taas täynnä vihreitä lehtiä, toisen laiminlyödyn talven jälkeen. Mikseivät kaikki kasvit voi käyttäytyä kuin tämä ruusuni?

Parvekepuuhia on myös leivoksen syönti ja viininjuonti. Jälkimmäinen on muuten syy sille, miksi tämän blogin kirjoitustahti on hieman harventunut. Bloggausinto ei ole laantunut, päinvastoin: kirjoitan nykyään myös viiniblogia. Halusin omistaa viineistä tarinoimiselle enemmän palstatilaa, mutta se ei tuntunut sopivan tähän blogiin. Viinijutut löytyvät jatkossa osoitteesta viinikupla.com

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s