Mukiinmenevää

Emme me ole mitään x- tai y-sukupolvea, me olemme mukisukupolvea! Tämän oivalluksen koin, kun luin päivän Hesarista jutun mukien vallankumouksesta, joka tapahtui 1990-luvulla. Sitä ennen eri sarjoilla ei edes ollut tuotannossa mukeja, vaan pelkästään perinteisiä kahvikuppi-aluslautanen -settejä. Mukisukupolvikin tuntee ne, sillä perhejuhlissa kahvi ryystetään edelleen mukeihin tottuneen näkökulmasta sormustimen kokoisista hauraista kupeista. Sormi ei mahdu kupin korvan läpi ja suu pyyhitään pikkuiseen liukkaasta materiaalista valmistettuun servettiin.

1960-luku vs. 2010-luku

Ensimmäiseen omaan kotiini ostin kuusi syvää lautasta, kuusi matalaa lautasta, kuusi leipälautasta, neljä lasia ja neljä lämpimänoranssin väristä mukia. Astioiden määrästä voi päätellä, että alusta asti suunnittelin ruokkivani myös ystäviäni enkä pelkästään itseäni… Jossain vaiheessa keksin alkaa kerätä Arabian 24h-sarjaa vihreänä. Aika pian hoksasin, etten pidä kyseisistä astioista vihreänä. Onneksi kattiloidenjaossa vihreät mukit päätyivät toiseen osoitteeseen. Sen jälkeen etsin pitkään sitä oikeaa mukia. Kyllä vaan on niin, että oikeanlaiset astiat ovat yhtä oleellinen osa kodin viihtyvyyttä kuin verhot ja matot. Tässä(kin) ulkosuomalaiskodissa ne ovat tietysti suomalaisia. Ne oikeat mukit löytyivät vähän vahingossa, kun käly antoi meille kerran joululahjaksi Marimekkoa. Sittemmin olen hankkinut niitä itse lisää. Kaikki niissä on juuri nappiin: koko, muoto ja kuviot. Aamukahvini tosin haluan juoda ämpäristä, jollaiseksi on valikoitunut Taika-sarjan muki.

Hesarin jutussa todettiin, että mukeihin siirtymiseen oli monta syytä. Tapakulttuuri vapautui; kahvinjuonti ei enää vaatinut hienoja kattauksia vaan kahvia saattoi siemailla mukista vaikka kävellessään. Kahvista tuli ylipäänsä hintansa puolesta arkipäiväisempää, jolloin sen määrällinen kulutus nousi. Toimistotyöt yleistyivät ja siellä mukit olivat kätevämpiä kuin kuppi ja aluslautanen. Omalla työpaikallanikin kaikilla piti olla omat mukit. Kyllä otti päähän jos joku oli käyttänyt MINUN mukiani ja jättänyt sen likaisena tiskipöydälle.

Vanhempi sukupolvi ei edelleenkään juo kahviaan mukeista. Omien vanhempieni kaapissa on kyllä paljon mukeja, mutta niitä käytetään lähinnä iltateen ja joskus aamukahvin juomiseen. Päiväkahveille he kattavat aina jonkin monista kahvikupeistaan aluslautasineen. Kahvia pitää silloin santsata, kun eihän kuppiin mahdu paljoa kerralla. He eivät voisi kuvitellakaan tarjoavansa vieraille kahvia mukista. Äiti halusi kovasti lahjoittaa minulle 20-osaisen kahviastiastonsa, jotta voisin kestitä vieraitani asianmukaisesti. En ottanut vielä tarjousta vastaan. Olen jo kerran kuljettanut vanhempieni kaapista kotiini yhden 60-luvun Arabian kahviastiaston (viisi kuppia 20 sijaan sentään vaan), mutta en meinaa muistaa sen olemassaoloa. Mukisukupolven kasvattina minulle on täysin luontevaa lykätä vieraiden käsiin kahvimuki. Kahviastiastoa olennaisempaa on pikemminkin riittävä kuohuviinilasivalikoima. O tempora, o mores, huudahtaisi tähän jokin vanhemman sukupolven edustaja.

Advertisement