Mitä kaipaan Suomesta?

Kun kaverit Suomesta saapuvat kylään, he aina kyselevät, mitä voisivat tuoda tuliaisina. Mitä haluat Suomesta? Jotkut ovat kysymättäkin kantaneet salmiakkia, kun sillä on maine niin tyypillisenä suomalaisena tuotteena, jota ei muualta löydy. Mutta Pohjois-Saksa on erikoisuus, täällä kauppojen hyllyt notkuvat lakritsia ja salmiakkia. Jonkinlaista mustaa makeaa saa ihan jokaisesta kaupasta ja siellä täällä tulee vastaan suomalaisiakin tuotteita. Pandan lakua löytyy joistakin luomukaupoista ja Leafin Wanhan ajan lakua lähi-Edekastani. Siellä on satunnaisesti myynnissä myös Juustoportin Vuohengruyerea. Varsinainen aarreaitta on tietenkin suomalainen merimieskirkko, jonka kaupasta käyn täydentämässä Fazer- ja sinappivarastoja. Juustonaksuja sinne tilattiin sen jälkeen, kun ruinasin niitä riittävän kauan. Pakastettuna löytyy karjalanpiirakoita, ruisleipää ja leipäjuustoa. Joten harvoin osaan vastata suoralta kädeltä kysymykseen siitä, mitä haluaisin tuliaiseksi Suomesta. Oikeastaan kaikkia ruokajuttuja, joista erityisesti Suomessa pidän, löytyy täältäkin.

Viimeisimmiltä vierailtani olen toivonut tummia hapankorppuja, joihin ihastuin viime kesän lomalla. Lapselle xylitol-pastilleja ja D-vitamiinitabletteja. Suomalaiset naistenlehdet ilahduttavat aina. Niitä kierrätetään ahkerasti kaveripiirissäni. Hiirenkorville selailtu suomenkielinen aikakauslehti on takuuvarma hitti, jos kyläilen toisen ulkosuomalaisen luona. Ja muukin lukeminen äidinkielellä. Saksansuomalaiset ovat jopa perustaneet Facebookiin kirjakirppiksen, jossa pokkarit vaihtavat omistajaa alta aikayksikön.

Viime kesänä reissasimme Suomeen autolla ja palatessa se oli täynnä kaikenlaista sälää, mikä saattaa huvittaa Suomessa asuvaa. Oli tyynyä, mattoa, Arabian astioita. Kaikki sellaista tyyliä tai kokoa mitä Saksasta ei vaan löydy. Lapselle roudasin perheenjäseneltä perityn ison laatikollisen Brion junarataosia, mummin huumassa ostamia lelukasoja ja tietenkin pohjoismaisia lastenvaatteita. Olen aikamoinen alehaukka ja pidän erityisesti tiettyjen suomalaisten ja ruotsalaisten merkkien laadusta ja tyylistä, joten hankin lapselle aina paljon vaatteita alelaareista ja outleteistä Suomen-reissuilla. Marimekon ja Nanson outletit ovat must-kohteet aina Helsingissä käydessä.

Viime kädessä en kaipaa Suomesta materiaa, vaan ihmisiä ja paikkoja, joihin on kerrostunut muistoja. Kaipaan joskus aikaan, jota ei enää ole. Entisen työpaikan kahvihuoneeseen niiden työkavereiden seuraan, joiden kanssa jaoin monta tärkeää vuotta, mutta jotka eivät enää itsekään työskentele samassa paikassa. Kaipaan Yrjönkadun uimahallia, jossa viikottain vesijuoksimme ja paransimme maailmaa ystävän kanssa, joka ei hänkään enää asu Suomessa. Kaipaan tuomiokirkon portaita kevätauringossa, kaipaan piknikkejä Suomenlinnassa, kaipaan huolettomia päiviä tiedekunnan viereisessä kuppilassa, jotka kääntyivät parhaassa seurassa illaksi ja yöksi. Yliopistovuodet olivat elämässäni ratkaisevaa aikaa. Silloin itsenäistyin, hitaasti ja tuskallisesti ja mutkien kautta. Silloin loin ystävyyssuhteet, jotka ovat osoittautuneet pysyvimmiksi ja pitkäaikaisimmiksi elämässäni. Noihin vuosiin mahtuu myös paljon rankkoja asioita, joita en haluaisi enää uudestaan käydä läpi. Ja kuitenkin nekin ovat muovanneet minut sellaiseksi, joka olen nykyään. Parhaimmat muistot Suomesta ovat eletyn elämän hetkiä, joihin toviksi kiteytyi onni. Ne hetket ovat jo kiitäneet ohi eikä niitä voi toisintaa. En kaipaa takaisin Suomeen noiden muistojen vuoksi. Viimeiset neljä vuotta olen luonut uusia muistoja ja kokenut uusia onnenhetkiä Hampurissa. Niitäkin tulen jossain vaiheessa elämääni muistelemaan haikeana. Matka on kuitenkin vielä kesken.