Saksalainen synnytyssali kahdesta näkökulmasta

Useammallakin bloggaajakollegallani Saksassa on lapsia, mutta vain harvalla on kokemuksia synnyttämisestä täällä. Asiaan tulee pian muutos London and Beoyndin Leenan ja Suomalainen im Allgaun Katin kohdalla, tsemppiä teille raskauden loppumetreille! Ystävien ja blogituttavuksien raskausuutiset saivat muistelemaan omaa raskausaikaa ja päätin kertoa, miten raskaudenseurantaan ja synnytykseen liittyvät asiat on järjestetty Saksassa.

Tein positiivisen raskaustestin jouluaattona kolme vuotta sitten. Sulattelin uutista joulunpyhät (siinä missä mies informoi saman tien koko sukuaan…) ja vuodenvaihteen jälkeen varasin ajan gynekologille. Saksassa ei ole samanlaista neuvolajärjestelmää kuin Suomessa, vaan jokainen saa etsiytyä haluamalleen naistenlääkärille. Onnekseni kotini lähistöllä sattui olemaan suomalainen gynekologi, jonka vastaanotolla olinkin jo aiemmin ollut. Raskausaikana tarkastuksia oli kuukauden välein ja ne suoritti aina lääkäri. Minut myös ultrattiin joka kerta, vaikka seurantaan virallisesti taitaakin kuulua vain kolme ultraa. Kävimme myös 12. raskausviikolla niskaturvotusultrassa, joka piti kustantaa omasta pussista. Saksassa ei mahdollisesti historian painolastista erityisemmin suosita sikiöseulontoja. Muutoin kaikki raskauden seurantaan liittyvät käynnit ja äidin mahdollisesti tarvitsemat lääkkeet olivat täysin ilmaisia. Raskauden puolivälissä saimme jopa ilmaisen 3D-ultran, mutta vain siksi, että lääkärini tarvitsi testihenkilöitä uudelle ultrauslaitteelleen.

IMG_0504

Jo varhaisessa vaiheessa raskautta piti ryhtyä etsimään omakätilöä. Kätilön palvelut voivat painottua joko itse synnytykseen (jolloin hän on joku synnytyssairaalan kätilöistä, joka tulee paikalle asiakkaansa synnytykseen) tai lapsivuodeaikaan. Itse valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Koin, että tarvitsen kätilön neuvoja erityisesti heti synnytyksen jälkeen ja itse synnytyksessä minua voi avustaa kuka tahansa vuorossa oleva kätilö. Toisille taas on tärkeämpää, että juuri synnytyksessä paikalla on henkilö, johon on voinut tutustua jo etukäteen. Kätilöt buukataan nopeasti, joten minäkin hommasin omani jo 15. raskausviikon tienoilla. Tärkein kriteerini oli englannin kielen taito, sillä olin siinä vaiheessa paljon epävarmempi saksan kielen kanssa. Löysinkin ihanan kätilön, joka oli ollut töissä Englannissa. Tapasimme muutamia kertoja raskauden viimeisellä kolmanneksella. Loppuvaiheessa tarkastukset tihenivät kahden viikon välisiksi ja kävin pari tarkastuskertaa hänen vastaanotollaan lääkärin sijaan. Hän myös kävi pitämässä kotonamme minisynnytysvalmennuksen englanniksi meille kahdelle. Sen lisäksi osallistuin yksinäni saksankieliseen, viikonlopun mittaiseen synnytysvalmennukseen. Viimeisten raskausviikkojen aikana sain kätilöltä myös akupunktiota.

Synnytyssairaala valitaan itse ja sinne pitää ilmoittautua etukäteen. Kävimme parin sairaalan infoillassa ja päädyimme parin kilometrin päässä sijaitsevaan pienehköön sairaalaan. Sovimme ajan, jolloin kävimme täyttämässä paksun pinkan papereita ja keskustelimme lyhyesti toiveista synnytyksen suhteen. Toivoimme perhehuonetta, mutta tiesin sellaisen saamisen olevan tuuripeliä. Perhehuoneet ovat sairaaloissa tosi vähissä. Useimmat synnyttäjät jakavat huoneen 1-2 muun kanssa. Itse synnytyssalit olivat tilavia ja ammeellisia.

Raskauteni meni yliaikaiseksi. Siinä vaiheessa lääkärissä piti ravata jo parin päivän välein. Synnytyksen käynnistämistä suositeltiin viikon yliaikaisuuden jälkeen, joten varasin ajan sellaiseen (olisin toki saanut vielä odottaa halutessani). Edeltävänä iltana kävin kuitenkin vielä synnytyksen käynnistämistä stimuloivassa akupunktiossa. Sattumaa tai ei – olen vähän skeptinen tällaisissa asioissa – supistukset alkoivat seuraavana aamuna varhain. Iltapäivällä tilasimme taksin ja lähdimme jännittyneinä sairaalaan. En aio kuvata itse synnytyksen etenemistä sen tarkemmin, mutta muutamia asioita on jäänyt mieleen tuosta sairaalakokemuksesta. Olin vähän tyrmistynyt kun tajusin, että ennen epiduraalia ei ollut tarjolla mitään kivunlievitystä. Minulle tarjottiin vain homeopaattisia pillereitä. Ilokaasua ei Saksassa käytetä. Minua aluksi hoitanut kätilö tuntui varsin nihkeältä epiduraalin suhteen ja sen sainkin vasta loppuvaiheessa. Suurimman osan aikaa olimme synnytyssalissa kahdestaan. Lapsen synnyttyä toimenpiteet olivat samat kuin kuulemani mukaan Suomessakin sillä erotuksella että vauvaa ei pesty. Kätilö kylvetti hänet ensimmäistä kertaa itse asiassa vasta 10 päivän ikäisenä!

2013-08-31 11.17.43

Synnytin yöllä ja kotiuduimme jo seuraavana aamupäivänä. Totesin, että en kokenut oloani sairaalassa viihtyisäksi, varsinkaan kun jaoin huoneen toisen synnyttäneen kanssa ja väkeä tuli ja meni aamusta alkaen. Kätilöni oli kannustanut minua palaamaan kotiin niin pian kuin suinkin, sillä hänen mukaansa toipuminen ja vauvaan tutustuminen on helpompaa tutussa, rauhallisessa ympäristössä. Saimme kotiutumispaperit pian niitä pyydettyäni, lääkäri tarkisti vauvan ja hurautimme taksilla kotiin. En ehkä olisi uskaltanut kotiutua niin pian ilman kätilön kotikäyntipalveluita. Hän soitti ovikelloamme jo tunnin-parin päästä kotiin palattuamme. Aluksi kätilö vieraili päivittäin. Hän punnitsi aina vauvan, tarkisti minun kuntoni ja opasti vauvanhoidossa kädestä pitäen. Pikkuhiljaa käynnit harvenivat. Viimeisen kerran hän taisi käydä meillä vauvan ollessa kuukauden ikäinen. Myös vauvan lääkärintarkastus kahden päivän kuluttua syntymästä järjestyi kotona. Soitin lastenlääkärille, joka pyyhälsi paikalle polkupyörällä. Kaiken kaikkiaan olin erittäin vaikuttunut ja tyytyväinen siihen, miten hyvää huolta raskaana olevista ja synnyttäneistä naisista Saksassa pidetään – ja kaikki sisältyy pakolliseen sairausvakuutukseen.

Toisen kerran päädyin synnytyssaliin viime syksynä. Tällä kertaa en ollut itse synnyttämässä. Ystäväni pyysi minut mukaan tukihenkilöksi synnytykseen. Synnytys jos mikä on tilanne, jossa vierelleen kaipaa tuttuja kasvoja ja tsemppaajaa, joten lupauduin, vaikkei minulla mitään doula-koulutusta olekaan. Ystäväni ei kuitenkaan ollut ensikertalainen synnyttäjänä. Hän tiesi tarkkaan mitä halusi ja osasi lukea kroppansa signaaleja. Minua ei siis tarvittu neuvonantajaksi, vaan lähinnä henkiseksi tueksi. Kävimme etukäteen tutustumassa sairaalaan yhdessä, opettelin ajoreitin sinne ja kävimme läpi hänen toiveensa synnytyksen suhteen. Viimeisinä viikkoina viestittelimme tihästi. Mikä olo? Joko jotain tapahtuu? Eikö vieläkään mitään?

Eräänä lauantaiaamuna sain sitten viestin: nyt se on tainnut alkaa. En ehtinyt juoda aamukahvia, kun alkoi jo tulla kiire. Kurvasin autolla hakemaan ystävääni ja ajoimme lyhyen matkan sairaalaan. Arvelimme molemmat synnytyksen tapahtuvan nopeasti ja niin se kävikin: lapsi syntyi alle kahden tunnin päästä sairaalaan saavuttuamme. Otin asiakseni hoitaa kommunikoinnin kätilöiden kanssa. Se ei aina ollut niin yksinkertaista, sillä vuorossa oleva kätilö katsoi meitä nenänvarttaan pitkin kun en aina ymmärtänyt mitä hän sanoi. Ystäväni osaa itse asiassa saksaa paljon minua paremmin, mutta hänen keskittymiskykynsä meni vähän muihin asioihin kuin papereiden täyttämiseen. Kerroin kätilöille mitä ystäväni halusi ja mitä ei halunnut, jossain vaiheessa vähän painokkaastikin kun kätilöt meinasivat tehdä asiat oman päänsä mukaan.

Kokemus synnytystukihenkilönä sai minut ymmärtämään paremmin, miltä miehestäni mahtoi tuntua minun synnytyksessäni. Olo oli avuton. Olin kuin maratoonarin taustatuki: tarjosin juotavaa ja kannustin, mutta sen enempää en voinut osallistua raskaaseen matkaan. Huolehdin musiikista, höpötin niitä näitä, hieroin välillä selkää, mutta olin aika epävarma siitä, millä tavalla olisin parhaiten avuksi. Toisen kipujen seuraaminen ei ollut helppoa, etenkin kun muistin hyvin itse, miltä supistukset tuntuvat. Konkreettisinta tukea pystyin tarjoamaan vasta ponnistusvaiheessa. Muistan, että en itkenyt oman lapseni syntyssä. Olin liian poikki, liian sekaisin. Mutta tällä kertaa kyyneleiltä ei voinut välttyä. Syntymän todistaminen on hurjan vaikuttava hetki. Ja vaikken olekaan tuon syntyneen lapsen verisukulainen, on hänellä tuon kokemuksen myötä minulle erityinen merkitys.

Mainokset

6 thoughts on “Saksalainen synnytyssali kahdesta näkökulmasta

  1. Sairaalan (ja kätilön) valinta taitaa määritellä aika pitkälle millä kivunlievityksellä mennään. Itse olin (Saksassa) suht isossa sairaalassa ja sain ihan kaikki tropit mitä tarjolla oli, ihan pyytämättä. Olin kyllä valvonut sisäänkirjautuessa jo pari vuorokautta, että halusivat kai antaa mulle mahdollisuuden torkahdella ennen h-hetkeä. Mikä mua yllätti, oli se, että useampaan kertaan tarjottiin leikkausta. Oli kyllä iso vauva ja kaikenlaista muuta kremppaa, mutta en olisi ikinä ajatellut, että synnytystapa täytyy itse ”valita”.

    Tykkää

    • Kiva kuulla muidenkin kokemuksia! Saako udella mitä troppeja sulle tarjottiin? On totta, että sairaaloilla voi olla erilaisia linjoja kivunlievityksen suhteen ja yksittäinen työntekijä voi vaikuttaa tosi paljon kokemukseen synnytyksestä. Ilman viimeisenä vuorossa ollutta ihanaa, äidillistä kätilöä mulle olisi varmaan jäänyt suht negatiivinen kuva sairaalastani.

      Tykkää

      • Ensin sai kipulääkettä suoraan suoneen ja sitten epiduraalia, ja kaikkea sai niin paljon ja pitkään kuin pyysi. Homeopaattisia globuloita sain myös, mutta en nyt oikein enää muista oliko ne vain supistuksia vauhdittamaan. Mua naurutti lähinnä se, että ruokaa ei saanut mutta nappia kyllä.

        Tykkää

  2. Mulle kyllä suositeltiin sairaalassa tällä kertaa kokeilemaan ilokaasua, jos on tarvetta. Olin vähän yllättynyt, kun ei siitä edellisillä kerroilla ole ollut mitään puhetta, enkä muista edes synnytysvalmennuksessa mainittaneen. Mutta viime synnytys meni niin vauhdilla, että meni ihan vahingossa luomuna, ja lääkäri oli kai sitä mieltä, että jos se jo kerran sujui ilman kivunlievitystä, niin kai se sujuu seuraavallakin kerralla. Saa nähdä, sitten kun aika koittaa…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s