Anna, 38 vuotta. Päädyin Lissaboniin ja Portugaliin ekan kerran kuutisen vuotta sitten. Vierailin reissukaverillani, jonka olin tavannut Italiassa. Hän on mieheni nykyään. Olemme asuneet täällä yhdessä viisi vuotta. Meillä on kolmen kuukauden ikäinen tytär, joka syntyi Portugalissa mutta tulee olemaan molempien maiden kansalainen.
Toimittajan ammattini vaihtui samalla majatalon emännyyteen. Hoidan Alfamassa pientä sisäpihan rauhassa sijaitsevaa terassiasuntoa ja lähistöllä sijaitsevaa suurempaa kattohuoneistoa (molemmat löytyvät AirBnb:stä: kattohuoneisto
ja kattoterassiyksiö). Erimaalaisten vieraiden tapaaminen on yleensä hirveän hauskaa.
2) Mitkä asiat aluksi oudoksuttivat tai ärsyttivät Portugalissa?
Viidessä vuodessa tottuu niin paljon… Pidin maasta heti ensi näkemältä, enkä ole katunut tänne muuttoa. Portugali on yksi köyhimmistä läntisen Euroopan maista, ja se näkyy ikävästi ihmisten arjessa. (En vieläkään tajua, miten kukaan pärjää yleisellä 500 euron kuukausipalkalla.) Yhteiskunta ei juuri tue; Suomessa se tuntuu niin itsestään selvältä.
Ihmisten elämää ja uraa helpottaa, jos kuuluu tiettyihin sukuihin, joilla on rahaa ja suhteita.
Täällä on myös tärkeintä säilyttää rento meininki, vaikka suomalaisesta usein pitäisi yrittää olla tehokkaampi. Virheiden tekeminen ei ole samalla tavalla häpeällistä kuin Suomessa. Ja aina täytyy olla hirveän sovitteleva ja ymmärtäväinen, jos joutuu odottamaan hidasta palvelua tai muuta ärsyttävää.
3) Mitkä ovat uuden asuinpaikkasi parhaat puolet?
Kohteliaisuuden ja sovittelun ilmapiiri (juuri se, joka joskus suomalaisena myös ärsyttää). Toisin sanoen yleensä osataan käytöstavat, jotka tekevät elämästä kivempaa kaikille. Ihmiset osaavat vaihtaa pikku kohteliaisuuksia. Bussikin odottaa aina pysäkille juoksijaa.
Suomen näkökulmasta täällä on ikuinen kevät tai kesä, Euroopan paras ilmasto.
Portugali on myös luonnoltaan hirveän kaunis ja monipuolinen maa. On paljon ihania seutuja, joista saa nauttia lähes itsekseen. Viime kesänä kävimme Azoreilla. Saarten luonto ja hiljainen merellinen rauha tuntuivat ihan paratiisilta.
4) Miten koet sopeutuneesi uuteen asuinmaahasi ja mitkä ovat olleet tärkeitä tekijöitä sopeutumisessa?
Jollain intuitiivisella tasolla koin sopivani tänne heti ensi käynnilläni, siksi uskalsin kai muuttaa. Kaaos ja romanttinen rappio kai kuitenkin vetosivat. Viidessä vuodessa on jo oppinut hyväksymään kaiken hitauden, joten en enää stressaa asioiden ns. sujumattomuudesta. Sujuvathan ne, omalla painollaan. Kielen parempi oppiminen on auttanut arjessa. Sopeutumaan ovat auttaneet myös jotkut ihanat paikalliset ihmiset, joista on tullut ystäviäni.
5) Kaipaatko jotain Suomesta?
Saunaa, järviä, metsää, kaikkia ihmisiä elämän varrelta tietysti. Sitä, ettei tunne oloaan niin ulkopuoliseksi kuin maahanmuuttajana väistämättä kai kokee.
6) Onko Portugalissa asuminen muuttanut sinua jollakin tavalla?
Ihan hirveästi. Vaikea sanoa, liittyykö ihmisenä muuttuminen ikääntymiseenkin, mutta en ole huolissani tulevaisuudestani samalla tavalla kuin ehkä Suomessa. Elämä nyt vain on epävarmaa ja yllätyksellistä hyvässä ja huonossa, siihen täytyy tottua.
7) Miten suomalaisuus näkyy sinussa?
Kehtaan kulkea joskus tuulipuvussa kadulla. Suhtaudun kylpylöiden liian kylmiin saunoihin ylimielisesti. Ja nauran, kun portugalilaiset kertovat, miten heitä masentaa muutaman sadepäivän jälkeen.
En ole ollut suomalaisten juhlapäivien suuri fani, mutta lapsen takia haluan ehkä tulevaisuudessa viettää niitä enemmän.
8) Mitä vinkkejä antaisit Portugaliin muuttoa suunnitteleville?
Jos on mahdollista asua täällä ja saada elantonsa muualta (ei siis portugalilaisena kuukausipalkkana), go ahead. Tämä on pohjoiseurooppalaiselle halpa maa. Asuntoa voi olla yllättävän vaikea saada kuitenkaan edullisesti Lissabonista: vuokrat ovat lähiaikoina nousseet.
9) Kerro kolme lempipaikkaasi Lissabonissa.
– Miradouro de Nossa Senhora do Monte, kaupungin korkein näköalapaikka Graçassa pikku kappeleineen (ks. edellinen kuva).
– Museu de Calouste Gulbenkianin puisto 1970-luvulta. Ihana vihreä viidakko, jossa on huomioitu myös liikuntaesteiset. Lastenvaunuilla pääsee siis kulkemaan, mikä on Lissabonissa kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
– Asumme Alfaman vieressä, mikä on karistanut ehkä uutuudenviehätystä vanhimman kaupunginosan kujia kohtaan, mutta Alfama on erityisen viehättävä osa Lissabonia. Kannattaa mennä pienemmille kujille ihmisvirtojen ulottumattomiin, sieltäkin löytyy pikku kuppiloita.
Annan elämää Lissabonissa voi seurata Facebookissa valokuvablogin Life in Lisbon kautta.
Puolivälissä 
Kiva teksti ja söpö kuva! Minäkin voisin kuvitella asuvani joskus Portugalissa, opiskelen (ainakin yritän) juuri kieltä täällä Mosambikissa ja portugalinopettajani (alkujaan lissabonilainen) kertoilee aina kotimaastaan niin houkuttelevasti, että syttyy vähintäänkin matka- ellei vielä muuttokuume. Erityisesti Portugalin luonto kiinnostaa, opettaja puhuu siitä niin haltioituneesti. Tunnin jälkeen on Usein hirveä nälkä, kun hän on muistellut pastel de nata -kermaleivoksia ja eritellyt portviinimerkkejä. Mukavaa jatkoa Annalle ja sinulle Päivi myös.
TykkääTykkää
Kiitos Lotta! Tai Annallehan kiitokset kuuluu kun hän itse kirjoitti vastaukset kysymyksiin. Lissabon on yksi suosikkikaupungeistani ja kaunista on kyllä muuallakin missä olen käynyt. Ei ihme että Anna on harrastanut viime vuosina ahkerasti nimenomaan kotimaanmatkailua.
Tsemppiä portugalinopintoihin!
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: 10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle | Puolivälissä