Sekt, bitte! eli skumppahullut saksalaiset

Tuntuuko siltä, että Suomessa on viime vuosina ollut varsinainen skumppabuumi? Ainakin blogien perusteella näyttää siltä, että kuohuvan kilistely on oleellinen osa juhlia. Saksassa skumpanlipitys on kuitenkin aivan eri sfääreissä. Jääkaapissa pitää aina olla kylmää kuohuvaa ja sitä poksautellaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kuohuviinitarjoilu kuuluu kaikkeen, missä on jotain juhlan aihetta ja juhlan aihe voi olla vaikka se, että useampi ihminen kokoontuu yhteen. Maassa, jossa olut on elintarvike ja viini arkipäiväinen asia ei alkoholin käyttötilanteisiin liity samanlaisia tabuja kuin Suomessa, jossa äkkiseltään ajateltuna ainakin lapset ja uskonto ovat asioita, joita ei perinteisesti ole sopinut liittää alkoholiin. Saksalaisilla lastenkutsuilla vanhemmille on kuohuviinitarjoilu, tietenkin. Päiväkodin juhlissakin voi olla tarjolla olutta ja viiniä. Kirkonmenojen jälkeen, ainakin erityisempinä päivinä, voi kirkon takaosassa ja sivulaivassa olla cocktail-tilaisuus. Ainakin parissa Saksan 20 maakirkosta tuotetaan kirkon omaa viiniä, jota sitten tarjoillaan kaikissa virallisissa yhteyksissä.

Kuvassa on kylläkin valkoviiniä, mutta autenttisessa kirkkomiljöössä

Saksankielinen termi kuohuviinille on Sekt. Nimitystä saa käyttää, jos kuohuviini on valmistettu ns. tankkimenetelmällä. Se tarkoittaa sitä, että viini käy läpi toisen käymisprosessin isoissa, ilmatiiviissä terästankeissa. Tästä syntyvät viinin kuplat ja vasta sen jälkeen viini pullotetaan. Vain murto-osa saksalaisesta kuohuviinistä valmistetaan ns. samppanjametodilla, jossa toinen käyminen tapahtuu pulloissa. Se on kalliimpi ja työläämpi menetelmä, jota käytetään kaikkialla maailmassa laatukuohuviinien valmistamiseen. Toinen ääripää on injektiomenetelmä, jossa valmiiseen viiniin ruiskutetaan hiilihappoja. Se on helpoin ja halvin tapa saada kuplia viiniin, mutta kyseisellä tavalla valmistetut viinit eivät saa käyttää Sekt-nimitystä, vaan pulloissa pitäisi lukea Perlwein. Arvatkaa vaan, noudatetaanko tätä määräystä? No ei. Muutama vuosi sitten kohistiin testistä, jonka mukaan tiettyjen suurten Sekt-valmistajien kuohuviineistä jopa 80% oli tehty injektoimalla. Sen kyllä huomaa. Halvimmissa kuohuviineissä kuplat katoavat melkein heti ja jäljelle jää pistävänmakuinen, väljähtänyt viini. En siis arvosta kovin korkealle niitä parin euron skumppapulloja, joita on myynnissä ihan jokaisessa pikkukioskissakin.

Skumpan suosio näkyy siinäkin, että sitä on jokaisen ravintolan ja baarin listalla tarjolla laseittain – ja suhteellisen kovaan hintaan. Viinihän saattaa olla saksalaisissa ravintoloissa halvempaa kuin vesi ja viinilasin standardikoko on pari desilitraa. Sekt-annoksen koko on aina 10 cl, siis puolet muista viiniannoksista, mutta hinta on useimmiten sama. Ja silti tarjolla oleva skumppa on yleensä jotain halvimmista merkeistä, jotka maksavat 2-5 euroa/pullo. Nöuuu.

Bulkkiskumppaa ei edes tehdä saksalaisista rypäleistä, vaan joko rypäleet tai valmis pohjaviini ostetaan jostakin EU-alueelta. Deutscher Sekt etiketissä viittaa siihen, että rypäleet ovat saksalaisia. Winzersekt on saksalaisen viinitilan omaa tuotantoa omista rypäleistä. Yleensä näissä on merkintä myös vuosikerrasta ja ne on mahdollisesti valmistettu vain yhdestä rypälelajikkeesta, usein Rieslingistä. Pientuottajien laatukuohuviinit ovat häviävän pieni osa vuotuista Sekt-tuotantoa Saksassa, jota hallitsee muutama suuri tuottaja. Yhteensä kuohuviiniä kulutetaan Saksassa vuosittain yli 300 miljoonaa litraa, joka tekee 5 pulloa per nenä. Vertailun vuoksi Suomen lukemat ovat viitisen miljoonaa litraa kuohuviinejä vuodessa eli puolisentoista pulloa per nenä. Kaiken kaikkiaan saksalaiset ovat kirkkaasti ykkösiä koko maailmassa kuohuviinien kulutuksessa. Kyllä, ranskalaiset jäävät skumppailijoina kauaksi taakse, vaikka tuottavatkin kuohujuomaa määrällisesti enemmän!

Advertisement