Lapsikin voi rakastua

Pusu! Vielä pitää antaa pusu, ennen kuin voidaan lähteä, vaatii lapsi päiväkodin pihalla. Hänellä on päiväkodissa kaksi sydänystävää, poikia molemmat, eikä hän suostu tekemään mitään ilman heitä. Aamupiirissä tytär kuulema työntää muita lapsia kauemmas, jotta pääsee itse istumaan ystävänsä viereen. Toisella näistä ystävistä on myös ulkomaalainen äiti, joten välillä kaksi lasta höpöttää toisilleen kielillä, jota hoitajat eivät ymmärrä. Mutta kuulema he tajuavat toisiaan erinomaisesti. On liikuttavaa nähdä, että tytär on astunut sosiaalisuudessa vaiheeseen, jossa ystävät alkavat olla äärimmäisen merkityksellisiä.

serkukset2

Pikkuserkusten ensikohtaaminen viime kesänä Suomessa

Minullakin oli päiväkodissa paras ystävä, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu. Hän oli minua vuoden vanhempi poika, Kimmo. Itselläni on päiväkotiajoista vain hämäriä muistikuvia, mutta äitini on kertonut paljon tarinoita siitä ja kuvissakin istuskelemme Kimmon kanssa käsi kädessä. Parin vuoden ajan olimme erottamattomat. Kimmo suostui syömään inhoamaansa kaalilaatikkoa nähtyään minunkin syövän sitä. Minä opin tavaamaan kun Kimmokin oppi. Ensimmäinen tavaamani sana oli yllättävää kyllä K-I-M-M-O. Kimmon isäkin totesi meitä seuratessaan ymmärtävänsä nyt, että lapsetkin voivat rakastua. Sitten tapahtui jotain. Äitini mukaan Kimmo alkoi jossain vaiheessa hahmottaa, että tyttöjen kanssa ei sopinut leikkiä ja hän ryhtyi karttelemaan minun seuraani. Vähän myöhemmin hänen perheensä muutti toiselle paikkakunnalle enkä enää kuullut Kimmosta mitään.

Kunnes löysin hänet taas aikuisiällä. Liityin Facebookiin yhdeksän vuotta sitten niin kuin aika moni muukin ikäiseni suomalainen. Jossain vaiheessa äidin kanssa tuli puheeksi päiväkotiaikani ja kysyin muistaako hän Kimmon sukunimen. Äiti muisti. Kokeilin huvikseni, löytäisinkö hänet Facebookista. Löysin. Sen kummempia miettimättä lähetin hänelle viestin: ”Hei, mahdatkohan sinä olla se sama Kimmo, joka oli paras ystäväni 25 vuotta sitten..?” Sain pian innostuneen vastauksen. Kimmo muisti minut ja oli tosi iloinen, että otin yhteyttä. Koska asuimme samassa kaupungissa, sovimme treffit kahvilaan. Vastassani oli iloinen, vaalea mies, jonka kanssa juttu luisti heti – jos ei nyt ihan siitä mihin viimeksi jäätiin niin ainakin hyvin luontevasti. Saatoimme todeta, että meillä oli kyllä hyvä maku jo lapsena. Myöhemmin kyläilin hänen kotonaankin ja tapasin hänen puolisonsa. Sittemmin yhteydenpito on jäänyt satunnaisten viestin varaan, mutta tuo uusintakohtaaminen vuosikymmenten jälkeen lämmittää edelleen mieltä.

Edellisen kerran kuulin Kimmosta parisen vuotta sitten, kun tein Facebook-päivityksen tyttäreni syntymästä. Kimmo lähetti onnitteluviestin ja kertoi, että heidän tyttärellään on sama nimi. Like minds think alike, vai miten se menikään?

 

Advertisements

4 thoughts on “Lapsikin voi rakastua

  1. Hellyttävää! 🙂 Ja uskomaton sattuma tuo lapsen nimeäminen.
    Omissa muistoissani esikouluaikaiset lähestymisyritykseni tarhan pariin poikaan eivät koskaan saaneet vastakaikua. Onneksi ekaluokalla tilanne muuttui, ja sain pakotettua yhden luokkakaverin treffeille. Niillä käskin häntä poimimaan minulle valkovuokkoja. 😀

    Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Oodi saksalaiselle päiväkodille | Puolivälissä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s