Viinimessuilla

Hampurissa järjestetään erilaisia viinimessuja useita kertoja vuodessa. Suomessa tapanani oli käydä viinimessuilla aina kun kynnelle kykenin, mutta täällä aktivoiduin ottamaan asiasta selvää vasta viime vuonna. Sen jälkeen olenkin vieraillut jo kolmilla messuilla. Tämänkertaiset messu olivat nimeltään WeinFrühling16 (”viinikevät”). Tilaisuuden järjestäjä näyttää pystyttävän vastaavanlaisia viinimessuja säännöllisesti ympäri Saksaa.

Tapahtuma pidettiin Hampurin pörssitalolla, joka on miljöönä oikein viehättävä korkeine kattoineen. Tilassa riitti ilmaa ja luonnonvaloa sadoista messuvieraista huolimatta. Valtaosa näytteilleasettajista oli saksalaisia viinintuottajia. Niiden joukkoon oli eksynyt yksi elsassilainen ja yksi italialainen viinitila sekä pari eri maiden viinejä maahantuovaa firmaa. Tarjonnan painotus ei yllättänyt, sillä saksalaiset rakastavat oman maansa viinejä, etenkin valkoisia sellaisia. Syystäkin, sillä saksalaiset valkoviinit ovat parhaimmillaan huippulaadukkaita ja halvat bulkkiviinitkin ovat useimmiten kelpo arkiviinejä. Olen juonut ensimmäisten Saksan-vuosien aikana niin innokkaasti rieslingiä, että siitä on ollut pakko pitää taukoa. Riesling on Saksan eniten viljelty rypälelajike (22% viljelysalasta), mutta ei tietenkään ainoa. Sen rinnalla maasta löytyy 140 muutakin eri rypälelajiketta. Punaisista lajikkeista yleisin on Spätburgunder (11,5%), joka muualla tunnetaan nimellä Pinot noir.

Sisäänpääsy messuille maksoi 12 euroa ja viinilasista piti maksaa muutaman euron pantti, mutta muita maksuja ei sitten olekaan. Sisäänpääsyn hinnalla saa siis maistella vapaasti esittelyssä olevia 900 viiniä. Osa kävijöistä on viinialan ammattilaisia, jotka etsivät uusia tuotteita valikoimaansa, osa viiniharrastajia ja osa vain aivan tavallisia pulliaisia. Viinitietämys ei ole tarpeen, vaikka toki maistelusta saa enemmän irti, jos tietää mitä haluaa. Viinitalojen edustajat kyllä kertovat mielellään viineistään ja suosittelevat maisteltavia.

Tykkään itse kokeilla viinimessuilla harvinaisempia viinejä tai itselleni vieraampia viinityylejä, joita ei tulisi sokkona ostettua. Tällä kertaa maistoin muun muassa Scheurebe-nimistä rypälettä, joka on saksalainen risteytys viime vuosisadan alusta. Jos pidät Sauvignon Blancista, pidät myös Scheurebestä, niin vahvasti molempia leimaa mustaherukan aromi. Nälän alkaessa hiukoa haimme ystäväni kanssa jättimäisen antipasto-lautasen jaettavaksi ja sen kylkeen erinomaista Ripassoa, jota ostin myös mukaan. Pisimpään viivyin kuitenkin sillä ainokaisella elsassilaisella ständillä. Jos pitäisi valita yksi viinialue, jonka viinejä joisin loppuelämäni, olisi se valkoviinien osalta ehdottomasti Alsace. Niin hyviä olivat nämäkin viinit, että ostin mukaan muutaman pullon ja vaelsin kilisevänä kamelina metrolla kotiin.

Advertisement