Jäädä vai palata?

Lähditkö aikanaan ulkomaille ”vuodeksi” ja et ole vieläkään palannut? Teitä on monta. Yksi lähti vaihto-opiskelemaan, toinen au pairiksi, kolmas välivuotta viettämään, neljäs lyhyelle työkomennukselle. Yhteistä kaikille on se, että muutaman kuukauden kuluttua kotiinpaluu ei tuntunutkaan hyvältä ajatukselta. Katsotaan vielä vähän aikaa, kun on alkuun päästy. Ehkä vastaan oli tullut ihminen, jonka luota ei halunnut lähteä pois. Se vasta onkin tavallinen tarina pitkäaikaisemman ulkomailla asumisen taustalla.

2015-09-10 07.59.35

Suomalaisia tuli Saksaan erityisen runsaasti 60- ja 70-luvuilla. Monia suomalaisyhteisöjä pyörittävät juuri nämä rouvat, jotka saapuivat jo nelisenkymmentä vuotta sitten ja jäivät. Oman kaveripiirini suomalaiset ovat pääasiassa tulleet joko pari vuotta ennen minua tai minun jälkeeni. Hekin ovat päättäneet jäädä. Ulkosuomalaisyhteisöissä on usein hyväksyttävä se, että ihmiset tulevat ja menevät. Jäähyväisiin pitää tottua. Kummallista kyllä, hyvästelin vasta viime kesänä ensimmäiset kaksi Suomeen palannutta ystävää. Ovatko saksansuomalaiset siis erityisen paikallaanpysyvää sorttia?

Kaivoin esiin tilastotietoja sen selvittämiseksi, millaista suomalaisten muutoliike Saksaan on nykyisin. Statistisches Bundesamt kertoo, että vuoden 2014 lopussa Saksassa asui 14 019 Suomen kansalaista (on hyvä pitää mielessä, että kaksoiskansalaiset eivät kuulu tähän lukuun, sillä heitä ei tilastoida suomalaisiksi). Naisia tästä joukosta on kaksi kolmasosaa. Suomalaisten keski-ikä oli miesten osalta 38,5 vuotta ja naisten osalta 47.7 vuotta. Tässä siis näkyy se, että suuren muuttoliikkeen aikana tulijat olivat pääasiassa naisia. Ehkä hieman yllättäen suurin ikäryhmä ovat 25-45 -vuotiaat, heitä on lähes puolet Saksan suomalaisista. Eläkeikäisiä on vajaa viidesosa ja alaikäisiä alle 10%. Miesten ja naisten välillä suurin ero ikäjakauman lisäksi on perhesuhteissa. Naiset ovat miehiä useammin naimisissa (49% vs. 29%) ja heillä on huomattavasti useammin saksalainen puoliso (47% vs. 16%).

Vuoden 2014 aikana Saksaan muuttaneista suomalaista suurin ryhmä olivat 20-35- vuotiaat, siis opiskeluikäiset ja työelämässä paikkaansa hakevat. Sama ikäryhmä oli enemmistönä myös Saksasta poismuuttaneiden joukossa. Eläkeikäisten muuttoliike on lähes olematonta, vain prosentin luokkaa. Suurin osa Saksasta poismuuttaneista oli viipynyt maassa 1-4 vuotta. Lähipiirini profiili ei siis ole lainkaan tyypillinen. Paljon tavallisempaa on, että Saksaan tullaan työkomennukselle, mutta matkaa jatketaan viimeistään neljän vuoden kuluttua. Eikä välttämättä takaisin Suomeen, vaan johonkin uuteen maahan.

2016-01-22 17.02.34

Myth of return on maahanmuuttotutkimusten termi, jolla viitataan maahanmuuttajien puheissa esiintyviin suunnitelmiin paluusta kotimaahan. Maahantulija pitää paluumuuttoa itsestäänselvänä, mutta sitä lykätään hamaan tulevaisuuteen. Ei nyt ihan vielä. Katsotaan sitten kun lasten koulut on käyty. Sitten kun työelämässä on saavutettu se mitä saavutettavissa on – tai säästöjä on kertynyt tarpeeksi (köyhemmistä maista tuleville tyypillistä). Eläkepäiviksi Suomeen! Totuus kuitenkin on, että eläkeikäiset eivät enää lähde. He ovat jo tiukasti juurtuneita asuinmaahansa, lapset ja lapsenlapsetkin asuvat usein lähistöllä. Ne harvat eläkeläiset, jotka muuttavat takaisin Suomeen, saattavat kokea maan vieraaksi. Tammikuinen Suomi ei ollutkaan se kesälomien leppoisa tyyssija ja tavat ovat toiset kuin kotona.

Tuntemistani ulkosuomalaisista vain aniharva on alun perin päättänyt lähteä Suomesta pysyvästi. Elämä on vain vienyt mukanaan niin, ettei paluu ole tähän mennessä tuntunut ajankohtaiselta. Itse arvelin Saksaan muuttaessa, että paluumuutto tuskin on realistista. Mieheni on lähes mahdotonta löytää töitä Suomesta. Meidän oli viisaampaa lähteä muualle. Reilumpaakin tavallaan, että asuinmaamme ei ole kummankaan kotimaa. Sen verran kova paikka kuitenkin oli ajatella, että en enää koskaan asuisi Suomessa, että jätin mielessäni takaoven auki. Jos jonain päivänä olosuhteet sitä suosisivat, jos tulisi ylittämätön työtarjous, jos jos jos… Murto-osa minusta siis elättelee myyttiä paluusta. Älä koskaan sano ei koskaan, millekään asialle. Se on hyvä periaate, niin monta kertaa on tullut takkia käännettyä elämän aikana.

Mikä on sinun tarinasi? Miksi lähdit ja oletko palaamassa?

Mainokset

6 thoughts on “Jäädä vai palata?

  1. Itse lähdin yliopiston jälkeen Englantiin vuodeksi vapaaehtoistöihin ja katselemaan, miten viihdyn ja löytyisikö ns oikeitakin töitä. Parikymmentä vuotta myöhemmin olen täällä edelleen ja tunnen olevani kotonani. Suomessa on kiva käydä sukuloimassa ja vanhoja kavereita moikkaamassa, mutta jos ei pakkotilanne tule (esim ikääntyvien vanhempien takia), en osaa edes ajatella paluumuuttoa. Olisin aika pitkän aikaa ihan pallo hukassa!

    Tykkää

  2. Mähän olen juuri se tyypillinen tapaus, joka tuli tekemään lopputyötään ja löysi sitten miehen toimistolta. 🙂 Nyt Saksassa pysyminen tuntuu luonnolliselta ratkaisulta, enkä ole niinkään varma muutammeko koskaan Suomeen. Työhommat ovat tässä tietenkin yksi valtava kysymys: en ole itsekään varma, löytäisinkö mitään, ja mieheni varmaan sitäkin vähemmän. Olen kuullut ystäviltä monta surullista tarinaa siitä, miten pätevän ja asiantuntevan ulkomaalaisen on todella vaikeaa saada Suomesta töitä. Ja onhan toiseen maahan muuttaminen työelämässä ollessaan aika haastava järjesteltävä, niin monta palapelin palasta pitää saada osumaan kohdalleen. Mä kyllä silti haaveilen välillä Helsingin kantakaupungin taloista, mutta niihinhän meillä ei olisi kuitenkaan varaa 😉

    Hyvä pointti näissä haaveiluissa on muuten se, miten Suomi alkaa muuttua mielessä. Siellä käydessään on aina itse lomalla ja useimmiten on joko kesä tai joulu, joten ihmekös tuo jos ulkosuomalainen alkaa miettiä Suomen olevan jotenkin rentouttava ja muutenkin ihana paikka, kun on itse lomafiiliksillä liikenteessä. Ehkä se marraskuinen arki olisi sitten kuitenkin vähintään yhtä tympeää sielläkin. Mutta siis kyllä mä olen miettinyt, että jos nyt miehelleni sattuisi jotain tai avioliitto muuten kariutuisi, saattaisin hyvinkin haluta takaisin Suomeen. Olen kotiutunut tänne hyvin ja pidän Saksasta, harkitsen kaksoiskansalaisuuttakin, mutten ole varma, olisivatko siteet tänne kuitenkaan riittävän vahvat ilman puolisoa. Ainakin tarvittaisiin uusi totutteluvaihe! Mutta mistä näitä tietää. Hypoteettisia pohdintoja, tuossa tuo toinen puolisko kun kuitenkin on rinnalla.

    Tykkää

    • Ihan samoja ajatuksia! En ole juurtunut Saksaan niin, että jäisin tänne jos elämä myllertäisi kaiken palasiksi. Emme välttämättä muutenkaan jää tänne loputtomiin. Muutaman vuoden päästä (viimeistään) minun on löydettävä uusi työ ja se voisi yhtä hyvin olla jossakin muuallakin. Mutta toiseen maahan muuttaminen on sellaista palapeliä, että ei sitä perheellisenä enää noin vaan tehdä.

      Tykkää

  3. Tää on kyllä näitä ikuisuuskysymyksiä. Juuri nyt kun on yksinäisin ja tylsin vaihe menossa täällä ja viimeisen viikon täysyksinhuoltajuus aiheuttaa paniikkia olen ihan että kotiin eikä koskaan pois (vaikka kodin merkitys on hieman hakusessa).
    Hampurissa (siellähän te olette?) on muuten myös mun edesmenneen isäni kihlatun (tämä kuulostaa tosi monimutkaiselta, mutta hän jäi meidän elämääni esikoisen kummina) siskon koti – pitäisi ehkä tulla käymään!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s