Erään kerran lähdin hakemaan naapurirapusta pakettia, jonka postimies oli jättänyt naapurilleni, kun en ollut kotona. Oven avasi keski-ikäinen, goottihenkisesti pukeutunut nainen. Heti ensimmäisenä hän tiedusteli, onko nimeni kenties suomalainen. Kun vastasin myöntävästi, hän ryhtyi innostuneena selittämään olevansa kova The 69 Eyes-fani. Hän on jopa bändin kansainvälisen fanisivuston ylläpitäjä. Ilmeisesti minäkin sain osani glooriasta siksi, että satuin tulemaan samasta maasta. Vastaavanlaisiin yllättäviin Suomi-avautumisiin on saanut tottua Saksassa. Nimeni tunnistetaan yhtenään suomalaiseksi, mikä hämmentää minua joka kerta yhtä paljon. Sitä seuraa aina Suomi-aiheinen small talk.
Kun saksalaiset kuulevat, että tulen Suomesta, on heidän ensireaktionsa ihastus ja innostus. Melkein jokaisella on jokin Suomeen liittyvä tarina kerrottavanaan. Lääkäri ryhtyy vastaanotolla kertomaan minulle innostuneesti elokuvissa näkemästään Mittsommernachtstango-dokumentista, joka kertoo suomalaisista, tangosta ja Aki Kaurismäestä (pitäisikin muuten katsoa kyseinen filmi). Jollakulla on suomalaisia ystäviä. Yllättävän moni on jopa käynyt Suomessa tai ainakin kertoo kovasti haluavansa matkustaa sinne. Hampurissa asuvat saksalaiset tietävät lähes poikkeuksetta suomalaisen merimieskirkon joulubasaarin. Skandinaaviset joulumarkkinat ovat iso tapaus jopa miljoonakaupungissa. Joka vuosi suomalaisilla markkinoilla vierailee yli 30 000 kävijää, heistä suurin osa saksalaisia. He syövät haltioituneina poronkäristystä, karjalanpiirakoita ja lakkakakkua.
Suomella ja suomalaisilla on Saksassa yleisesti ottaen erinomainen maine ja siksi suomalaisuus on hyvä valttikortti vaikkapa asuntoa etsiessä. Useammallakin ystävälläni on kokemusta siitä, miten ynseästi asunnonvälittäjä aluksi suhtautuu murtaen saksaa puhuvaan asunnonetsijään, mutta ääni kellossa muuttuu tyystin kun hakijan kansallisuus käy ilmi. Suomalaiset ovat maahanmuuttajien kermaa, muualta tulijoiden ylintä kastia. Emme eroa ulkonäön puolesta saksalaisista, kulttuurisesti olemme lähellä toisiamme ja maillamme on pitkä läheisten suhteiden historia. Omaa sopeutumista ja arkea helpottaa toki kovasti se, että on oikeanlainen mamu. Sellainen, jota kohtaan ihmiset suhtautuvat suopeasti. Samanaikaisesti ahdistaa, miten etuoikeutuksi minut tekee pelkkä kansallisuuteni. Syntymämaa kun on asia, johon ei voi itse vaikuttaa.
Helena kertoi blogissaan, että ranskalaisilla on vaikeuksia sijoittaa Suomea edes kartalle. Näin erilainen voi olla suhde Suomeen naapurimaidenkin välillä. Mitä sinun asuinmaassasi tiedetään Suomesta?
Puolivälissä 
Asun samassa maassa kuin sinä, tosin lounaassa Pfalzin maakunnassa, mitä esimerkiksi berliiniläiset eivät osaa sijoittaa edes kartalle. Ei tarvitse ihmetellä, mitä etelämmäksi Hampurista lähdetään sitä vähemmän ihmiset tietävät Suomesta. Suomalainen on yksi maahanmuuttaja muiden 140 kansallisuuden joukossa eikä mitenkään ”kermaa”. Minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia, miten ennakkoluuloisesti ja vihamielisesti tai ilman ennakkoluuloja ja myötämielisesti ihmiset suhtautuvat kaikkiin muualta muuttaneisiin, ulkomailta tai vaikkapa jostakin toisesta osavaltiosta tulleisiin. Toisaalta en tunne tarvetta olla kotimaani ”lähettiläs” niin, että tekisin sitä tunnetuksi. Käykööt itse katsomassa, jos kiinnostaa. Jotkut eivät kai uskalla lähteä katsomaan , koska pelkäävät hyttysiä. Kaikki näköjään tietävät sen, että Suomessa on hyttysiä, jotkut tetävät vielä saunan ja viinan sekä keskiyön auringon. On totta tosiaan maabrändin ja matkailun edistäjillä työmaata ”Weißwurstäquatorin” eteläpuolella! (Weißwursäquator on Bockwurstin ja Weißwurstin raja eli noin Frankfurtin paikkeilla.) Olen lukenut ”rengas”-lehdestä noista myyjäisistä, mutta en tietänyt että ne ovat noin yleisesti tunnetut, ja kuuluvat noin monelle kävijälle jouluperinteisiin. Ihan niin kuin Hampurissa ei olisi muuten tarpeeksi joulumarkkinoita! Nichts für ungut! 😉
TykkääTykkää
Hampurin seudulla asuu paljon suomalaisia joten kieltämättä sekin voi vaikuttaa paikallisten Suomi-tietouteen.
Skandinaaviset joulumarkkinat järjestetään aina taktisesti juuri ennen kuin saksalaiset torit avautuvat, siksi asiakkaita riittää niin paljon.
TykkääTykkää
Ni hao! Minun asuinmaassani Suomi mielletään kylmäksi maaksi. Enää ei puhuta Nokiasta, kuten aikoinaan. Olen tavannut paljon kiinalaisia jotka ovat käyneet Suomessa tai haluavat joskus tulla Suomeen , kun ”siellä on niin puhdasta”. Jotkut kiinalaisista tietävät Suomi-designin, mm. Marimekon.
TykkääTykkää
Ihan paikkaansapitäviä asioita kiinalaiset siis tietävät Suomesta 🙂
TykkääTykkää
Terkut Kanadasta!
Täällä in ihmisillä myös tosi positiivinen Suomi-kuva, vaikka he eivät paljoa Suomesta sinänsä tiedä. Paljon enemmän kylläkin kuin usalaiset. Kanadalaiset osaavat maailmankartan. Täällä tiedetään Suomen talviurheilut, yes se jääkiekko päällimmäisenä, onhan laji alkujaan täkäläinen keksintö. Myös kylmyys, Joulupukki ja kaunis luonto – jonne kyllä Norjan vuonotkin usein kuuluu. Kanadalaiset ovat luotettavia kuten suomalaiset mutta vielä ystävällisenpiä ja helpompia tutustua.
TykkääTykkää
Olen muuten Kanadassa kuullut sellaisenkin väitteen, että joulupukki tule Kanadasta… Kaikkea kanssa! 😀 Jääkiekko on tosiaan yhdistävä tekijä näiden kahden kansan välillä. Satuin asumaan Québecissä sinä vuonna, kun jääkiekon MM-kisat järjestettiin siellä ja pääsin paikan päälle katsomaan välierämatsia – jossa Suomi hävisi Venäjälle…
TykkääTykkää
Asuin vuoden verran Münchenissä, nykyään taas Suomessa. Moni asia kirjoituksessasi kuulosti hyvin tutulta, vaikka München ihan toisella puolella Saksaa onkin kuin Hampuri.
Münchenissä on yhtä käsittämätöntä tuskaa löytää vuokra-asunto. Jo paikalliselle saksalaiselle se on haastavaa, joten kuvitella vaan voi, mitkä ovat mahdollisuudet saksaa murtaen puhuvalle mamulle. Itselläni kävi tuuri, ja se johtui suomalaisuudestani. Ensimmäinen asuntohakemukseni meni sukkana läpi, kun vuokraisäntä ilmottautui Suomi-faniksi ja muitta mutkitta halusi vuokrata kämppänsä juuri suomalaiselle. Samalla hän neuvoi tien Münchenin Suomi-kauppaan, jos tulee koti-ikävä.
Pitkin München-vuottani törmäsin täysin randomisti paikallisiin, jotka osasivat pari sanaa suomea. Vaateliikkeessä myyjä kiinnitti huomiota pankkikorttiini, oletti ensin että olen Tanskasta (Danske Bank), mutta kuultuaan että olenkin Suomesta kiitti hän minua lopulta suomeksi. Oktoberfesteillä olutteltassa yksi baijerilainen halusi, että alan antamaan hänelle suomen oppitunteja, alkeita hän jo osasi.
Kaikki tämä oli periaatteessa ihanaa.. samalla tuli kuitenkin tosiaan vähän sekavan syyllinen olo, kun tietää että kaikki mamut eivät todellakaan samaa ystävällistä mielenkiintoa saa osakseen.
TykkääTykkää
Hauska kuulla että sielläkin päin Saksaa on samanlaisia kokemuksia!
TykkääTykkää
Tuon olen itsekin täällä Kölnin nurkilla huomannut, suomalaista pidetään arvossa ja suomalaisena maahanmuuttajana on täällä helppo olla 🙂 Samaten jaan ajatuksesi siitä, että toisaalta on myös ahdistavaa kuulua kotimaansa perusteella automaattisesti ns hyviin maahanmuuttajiin.
TykkääTykkää
Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka suomalaisnaisen saksalainen anoppi on laukonut tämän kuullen rasistisia kommentteja maahanmuuttajista. Kun suomalainen aikansa kiemurreltuaan on huomauttanut olevansa itsekin maahanmuuttaja, on se torjuttu: höpsis, sinä olet ihan eri juttu. Miten niin?
TykkääTykkää
Mulle kerran naapurin vanhempi rouva selitti, että täällä on kyllä meidänkin lasten hyvä käydä koulua, kun tällä alueella ei ole paljoa maahanmuuttajia 😀
TykkääTykkää
Just 😀 Kun ystäväni äskettäin palasi maailmalta Suomeen ja pohti uuden kaupungin asuinalueita, häntä varoitettiin yhdestä, jossa on paljon maahanmuuttajia. Hehän muuttivat tietenkin juuri sinne, sillä heidän lapsensa olivat kasvaneet ja käyneet koulua ulkomailla monikultuurisessa ympäristössä…
TykkääTykkää