Kielipuoli

Kun matkustaa maahan, jonka kielestä ei ymmärrä yhtään mitään, on avuton olo. Kyltit, ruokalistat, ympäröivä puheensorina – mistään ei saa otetta. Siitä syystä on miellyttävämpää matkustaa maassa, jonka kieltä osaa edes jonkin verran. On kiva, kun ravintolassa pystyy tilaamaan ruoan paikallisella kielellä ja ehkä myös jututtamaan paikallisia asukkaita, jotka eivät osaa vieraita kieliä. Miehelläni ja minulla on yhteensä sen verran laaja kielirepertuaari, että se kattaa suuren osan Euroopasta. Minun kielitaitoni on enemmän kallellaan maanosan keskiseen ja pohjoiseen suuntaan ja miehen etelään ja itään. Ainoastaan slaavilaispohjaisista kielistä kumpikaan meistä ei tajua mitään.

DSCN1116

Turistina auttavakin kielitaito on riittävä, mutta vieraassa maassa asuessa paikallisen kielen parempi hallitseminen tuntuu välttämättömältä. Jo käytännön asioiden hoitaminen voi olla vaikeaa englanniksi. Saksaan muuttaneilla on tästä erilaisia kokemuksia. Toisten mukaan ainakin suurissa kaupungeissa on pärjännyt pelkällä englannillakin, toisia taas on kieltäydytty palvelemasta englanniksi. Itselleni on käynyt juuri jälkimmäisellä tavalla, osittain ehkä siksi, että yritin aina aloittaa saksaksi. Jossain vaiheessa untuvikolla vaan tuli sanavaraston raja vastaan, mutta vastapuoli ei kuitenkaan ollut halukas vaihtamaan kieltä. Alku oli kielimuurin takia raskasta. Uuden kielen käyttäminen vaati valtavasti ponnisteluja, joka tuntui iltaisin fyysisenä uupumuksena ja päänsärkynä.

DSCN1120

Neljän vuoden jälkeen kielitaito on luonnollisesti kohentunut paljon. Pärjään arjessa saksaksi ongelmitta ja olen lakannut pyytelemästä anteeksi huonoa kielitaitoani, vaikka kielioppivirheeni ja toisinaan sanojen haparointi paljastaakin minut nopeasti ulkomaalaiseksi. En siltikään koe saksan puhumista luontevaksi ja helpoksi ja poden riittämättömyyden tunnetta kielitaitoni suhteen. Saksa ei ole kotikieleni eikä edes ensisijainen työkieleni enkä siksi hallitse sitä niin hyvin kuin maassa vietettyjen vuosien perusteella voisi olettaa.

Aiemmin Saksassa asuva ystäväni sanoi, että hän opetteli joka päivä kymmenen uutta sanaa. Seuraavana päivänä hän oli unohtanut niistä yhdeksän. Itsellänikin on vähän samanlainen olo. Toisinaan epäilyttää, että voinko koskaan oppia sujuvaksi puhujaksi kielellä, jota olen alkanut opiskella vasta aikuisiässä? Koulussa opiskellut kielet ovat jotenkin eri tavalla selkärangassa, varastoituneina pitkäkestoiseen muistiin, josta ne pulpahtelevat esiin silloin kun kyseistä kieltä tarvitaan.

2014-09-09 08.36.05

Vuoden ikäinen tyttäreni jakoi ilmeisesti äitinsä ahdistuksen kielitaidottomuudestaan, kun halusi ottaa sanakirjan mukaansa päiväkotiin.

Tyttärelläni on niin paljon helpommat lähtökohdat. Hän on syntymästään lähtien kasvanut monikieliseksi ja koulu tuo aikanaan vielä lisää kieliä repertuaariin. Jännittävää nähdä, joutuuko hän joskus aikuisena opettelemaan vielä uuden kielen aivan alkeista. Ja onko se hänelle yhtä vaikeaa kuin äidilleen. Epäilen.

Advertisements

7 thoughts on “Kielipuoli

  1. On se kyllä vaikeeta – jotenkin englanninkieli mulle tarttui helposti mukaan ihan pienenä ja koulussa (vaikka toki Englannissa asuessa se on petraantunut huimasti). Mut on se vaikeeta aikuisena. Mä luulen että se on enemmän siitä ajankäytöstä kuin kyvyttömyydestä. Lapsena oli aikaa vääntää, aikuisena on kaikkea muuta tärkeää tekemistä eikä ennätä hieroa harjoitelmia toisensä jälkeen. Niinkuin pitäis itsekin tästä mennä pesemään pyykkiä ja sen semmoista 🙂

    Tykkää

    • Luulen, että omalla kohdallani kyse on myös motivaatiosta… Saksa ei vaan nappaa niin että opiskelisin sitä into piukkana kaiket illat. Olemme tulleet tänne asumaan epämääräiseksi ajaksi, mutta mieli vaeltelee jo kuitenkin muihin maihin. Kun ei ole kaivanut juuriaan tiukasti siihen, missä nyt on, niin on vaikea integroitua täysillä. Kielenkin osalta.

      Tykkää

    • Mun epäonneni on se, että osaan jäljitellä eri kielillä aksentteja hyvin. Siksi saatan kuulostaa parin lauseen perusteella siltä, että osaisin kieltä hyvinkin. Sitten ne virkailijat varmaan luuli, että olen vaan laiska kun en viitsi jatkaa saksaksi kun oikeasti en osannut!

      Tykkää

  2. Tuttuja tuntemuksia! Kirjoitin juuri samasta aiheesta itsekin. 🙂 Vieraasta kielestä ei ehkä koskaan tule täysin omaa, kun sen sylissä on alkanut elää vasta aikuisena. Ehkä se riittää, että arjessa pärjää – virheineenkin.

    Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: Kuinka kauan sopeutumiseen menee? | Puolivälissä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s